Läski.

Tänään tunnen oloni läskiksi.
Oon tässä jo muutamia viikkoja valittanu miehelle, että kato nyt ku mä vaan lihon! Ja se vaan nauraa mulle. En tiiä oisko tässä nyt päällä myös joku pms-turvotus ja pms-ahmiminen, koska tänään(kin) vedin koko siestan jotain naamaani.
Tein mm.yhden ison perunarieskan(ku en enää muuta keksiny) ja vedin sen melkeen kokonaan margariinilla höystettynä telkkarin ääressä. Meinasin jo, että syön koko höskän ettei mies huomaa että sellanen on yleensä ollu olemassa, mutta toisix viimesen palan aikana teki jo tiukkaa, ja mies yllätti mut itse teossa. Ovelta huusi, että mitä sä syöt? Tänne asti tuoksuu! Sanoin että ku on nälkä. Se vaan nauro taas, otti mun isovarpaasta kiinni ja sano: ei se mitää, syö vaan. Onni on olla naimisissa miehen kanssa, jota ei haittaa jos on vähän pullukka ❤

Mutta siis, ihan aikuisten oikeesti tänään sen siestasyömisen jälkeen kun tungin farkkuja jalkaan, alko tuntuu siltä että jos sitä kuitenki vähä yrittäs laihtua. Siis mikäli tää nyt ei oo vaan jotain ohimenevää turvotusta. 

Talven aikana on tullu syötyä melko paljon suklaata, ja reklamoinki jo tossa kiskalla että kuin ne kehtaa tuoda jo jäätelöt esille??!! Kesähän on tietysti sitte se jätskin syönti-aika. Ku on kuuma siis. Ni on vaan pakko.

Mä oon täällä lopettanu kuitenki sen ainasen jojo-laihduttamisen mitä Suomessa tein. Tai no sanotaan oikeestaan niin että oon lopettanu sen syyllisyyden tuntemisen jokaisesta herkusta. Täällä syödään ihan eri tyyliin ku Suomessa. Syödään kaksi kertaa päivässä, lounas ja illallinen. Aamiainen on useimmiten nestemäinen(ei, en tarkoita kaljaa) ja välipalat ei oo millään tavoin säännöllisiä, jos niitä yleensä on. 

Oma syöminen vaihtelee kausittain. Aamupala on yleensä kahvia, jos herään ajoissa ja sen jälkeen matea(=teetä). Jos herään myöhään, niin pelkkää matea. Harvemmin tulee aamulla syötyä.

-tyypillinen aamupalaleipä-

Mutta jos syön aamupalaa, niin se ei oo mitään terveellistä. Täällä kiinteä aamupala on leipää, keksejä(suolasia tai makeita), wienereitä tai jogurttia. Jugurtti ois siis täällä se terveellisin aamupala. 

Tottakai voisin syödä myös terveellisen aamupalan, mutta maassa maan tavalla! Kuka nyt vetää mielummin kaurapuuroa ku uunituoreita wienereitä saa  leipomosta? Wienerinvihaajat?
Mä oon painotellu sillä tavalla, etten vedä niitä wienereitä joka päivä, vaan korkeintaan kerran viikossa. Nykyään taitaa mennä vaan kerran kuussa. Ei niitäkään kuitenkaan aina tee mieli.
Välipalat on mulle kausiluonteisia. Saatan viikon ajan syödä joka päivä jotain illalla ennen töihin lähtöä, ja sitten taas olla viikon tai pari syömättä mitään. Talvella on niin kylmä ettei tee mieli lähteä peiton alta jääkaapille ja kesällä niin kuuma, että ei tee mieli edes syödä. Paitsi jäätelöä.

Pääruoat on täällä melko epäterveellisiä. Syödään paljon pastaa, pitsaa, hampurilaisia, ranskalaisia.. Oon yrittäny saada kaiken uppo-paistetun ruoan vähemmälle, mutta kyllä me niitäkin joskus syödään. Pitsaa teen kerran viikossa. Mä vaan rakastan juustoa! Juusto on mun lempiruoka.

Oon yrittäny tasapainottaa näitten perusruokia valmistamalla niitä vähän terveellisemmin ja tietty jotain suomalaisia ruokia ruokavalioon. Mies onnex syö lähes mitä vaan.
Mutta kyllä täällä nautitaan ruoasta ihan eri lailla.
Oon oppinu tasapainoilemaan niin etten vedä napaa ihan överitäyteen joka aterialla. Alkuaikoina tein juurikin niin. Ajattelin että en selvii hengissä muuten. Oli se hankalaa tottua aamupalattomuuteen ja kahteen lämpimään ruokaan päivässä. Oikeesti ahdisti se 8-9 tuntia syömättömyyttä aterioiden välissä, ku on tottunu syömään muutaman tunnin välein.

-Lemon pie-

Alkuaikoina kävin anopin kanssa kuntosalilla. Kyllästyin jossain välissä ku tuntu että se on sitä samaa joka ikinen kerta. Se "kuntosali" oli siis jumppaa vanhan koulun salissa. Ei mitään välineitä. Jumppamatto lattialla, ohjaaja ja cd-soitin. Ja lisäx se oli just heti ruoan jälkeen. Ja just sinä aikana ku pelkäsin nälkäkuolemaa iltaan mennessä, jossen vedä vähintään kahta lautasellista ruokaa.

Vedä siinä sitte haarahyppyä sen jälkeen.
Kestin mä sitä kuitenki joku puolisen vuotta.. 

Sen jälkeen kokeiltiin kävelyä. Välillä jopa ihan koko perheen voimin. Joka ikinen ilta tunnin lenkki. Kyllästyin. Ei oo mun hommaa toi jokapäivänen liikunta. Sitä tais kestää sillai ajoittain aina muutama viikko kerrallaan.
Sitten päädyin kotijumppaan. Sen ainoo huono puoli on että kukaan ei pakota sua.
Mutta on se silti epäsäännöllisyydessäänkin(ah, kuinka kauniin pitkä suomalainen sana)ollut se pysyvin liikuntamuoto. Viime aikoina on vaan ollu jonkin asteen motivaatiopuutetta.

-Tamales-  

Laihduin tossa myös sinne ikuiseen ihannepainooni, lähinnä sillä kotijumpalla ja syömisen vähentämisellä. Mun tarkotus ei edes ollu laihtua. Mä kyllästyin ruokaan. Ei vaan maistunu. Vaikka ite kokkaan, ni en vaan keksiny joka päivä sellasta ruokaa mitä ois syöny nauttien. Täällä kun voileipää ei lasketa ruoax. Joten melko huomaamatta laihduin siihen painoon mihin oon aina pyrkiny. Vaan huomatakseni, että ei se ollutkaan sitä mitä halusin. Olin liian laiha. Mies oli sitä mieltä jo kauan ennen mua. Enkä mä siis ollu mitenkään alipainonen. Se ei vaan sopinu mulle.
Mutta nyt alkaa toi vyötärö kuitenki sen verran ahdistaa, että jotain on tehtävä. Jätän ehkä illallisen tänää välii.. Onnex oon

 siitä perunarieskasta vieläkin ihan ähkyssä.

-Luomuruokaa-