Ikävä

Tästä tulee nyt tällanen nyyhkympi juttu, joka lähti siitä että lueskelin äsken vanhoja juttuja facebookista. Nää on asioita, joita on joskus vaikeempi selittää vaikka ne tulis kuin sydämestä.
 Ennen ku mä lähin tänne, ajattelin että mulla tulee kauhee ikävä perhettä, sukulaisia ja kavereita. Ja siis tottakai tulikin. Mut sen ikävän oon saanu normipäivinä ainaki jotenki huomaamattomax. Ekax ehkä sillä että kaikki oli niin uutta ja outoa, joka päivä oppi jotain uutta, eikä oikeesti ollu aikaa miettiä Suomea ja ihmisiä siellä. Joinain juhlapyhinä ikävä kuitenki korostuu selkeesti. Kaikki miettii nyt, että jouluna. Ei. Mulla on tähän mennessä ollu eniten ikävä vappuna :D 
 Virallisesti mulla tuli ensin ikävä kaikkia syömiseen liittyviä juttuja. Äitin tekemiä sämpylöitä. Juustoa. Fetajuustoa ja halloumijuustoa. Salmiakkihan nyt on sanomattakin selvää.. Vaikka kuinka yritin tottua paikallisiin ruokiin, ja lopulta totuin vähän turhanki hyvin, ni tuli välillä sellanen olo, että antakaa mulle muusia ja uunimakkaraa!!!!!!! Usein ku oon ollu jossain reissussa, oon laittanu äitille viestiä, että jos millään viittisit tehä mulle uunimakkarat ja muussit valmiix ku palaan ♥

 Ja sitten tuli ikävä kaikkia täysin itsestäänselviä juttuja, kuten kunnon suihkua, saunaa, vuodenaikoja, lumessa rämpimistä, vesisateessa kävelyä, kylässä käyntiä, valkosta joulua(ei ehkä ihan itsestäänselvyys),kaupassa käyntiä sillai että tunnistat kaikki tuotteet ja löytyy just sitä mitä haluut. Edelleenki on juttuja joita kaipailisin. Niinku palasokeria, tai en mä sitä kaipaa, mut sitä en oo löytäny :D Tai tummaa kaakaojauhetta. Tekiskö vähän mieli tehdä mokkapaloja, mutta en löydä kaakaoo vaikka löydänki suklaakakkua!! Ristiriitasta.

Suurimman osan haikailemistani jutuista oon kuitenki oppinu tekemään ite jotenki. Pikakahviinkin oon tottunu, mutta johtunee varmaan siitä etten oikeeta kahvia oo juonu yli kahteen vuoteen. Ja kieltämättä pikakahvi on järkyttävän helppo tehdä. Ainakin jos teen sen omaan tyyliini.. Nää sekottaa sitä pikakahvijauhetta tilkkaan kuumaa vettä ja vatkaa sitä noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee vaahtoa. Ja maitoki pitää kuumentaa! Jotkut juo tulikuumana ja jotkut oottaa että se jäähtyy. Oliko siinä sitten jotain järkeä kuumentaa..
Tulikuuman maten juomista harjotin itsekin aluksi, mutta parin vuoden aikana poltin kitalakeni kolmisen kertaa ja siinä vaiheessa kun mun toinen etuhammas turvotuksen takia jäi uuteen asentoon, päätin alkaa juomaan mateni kylmempänä.
 Elektronisista laitteista kaipaan isompaa uunia ja paahdinta. Näppärästi leivät saa tosin paahdettua mun pikku-uunissakin. Isomman uunin ja paahtimen toki vois myös ostaa.. Mikroa en oo ikävöiny juuri koskaan, vaikka Suomessa sitä käytin varmaan päivittäin. Kaasuhellalla kuumentaa minkä tahansa ruoan nopeesti. Kuumaa kaakaota en oo tehny vielä kertaakaan just mikron puutteen takia. Mä en tunnu tajuuvan kuinka helppoa joku asia on ennenku kokeilen. Teen pitsa/leipätaikinan viidessä minuutissa ja tomaattikastikkeen tuoreista tomaateista kymmenessä, mutta kuvittelen että maidon lämmittämiseen kattilassa menee tunti?!

 Joskus mietin myös juttuja, joitten luulen tuntuvan oudoilta kun tuun Suomeen käymään, mutta jotka on täällä jo ihan normirutiinia. Kuten vessapaperin heittäminen roskikseen. Jos mä teen sitä päivittäin, ni kuin mä taas totun heittää sen pönttöön? Ja sitten taas takas roskikseen? Tai kenkien käyttö 24/7. Pakko myöntää että joskus (viimex tänään), kun kukaan ei nää, kävelen sukkasillani kotona. Vaikka ois kuin monet tossut maassa lojumassa on joskus ylivoimasen vaikeeta laittaa jotkut niistä jalkaan sängystä noustessa. Varsinki jos nousen sängyn väärältä puolelta, jossa mun kengät ei ookkaan. Mutta tätä teen vaan sukat jalassa. Joskus hyvin hyvin harvoin paljain varpain, jos oon just pessy lattiat. Minkä takia Suomessa jalat ei likaannu niin nopeesti ku täällä?? Vaikka kuin kävelisit nurtsilla paljain varpain? Sitä on ikävä. Ja kylmää lattiaa kesäkuumalla. Taas salaisuus: Argentiinalaiset käy suihkussaki varvassandaalit jalassa. Mä käyn joskus kesäsin ilman. Useinki. Musta on ihana tuntea kylmä lattia jaloissa, ku on +40 astetta lämmintä. Että ehkä mä kuitenki siihen totun uusix, jos sitä kerran ikävöin. Ja siellä kun ei oo pelkoa, että skorpioni pistää sua varpaaseen suihkussa ollessa..
 Sitten jos pääsis siihen asiaan. Tänään, ja monesti aiemminkin, mulla tuli ikävä taas ihan normaaleja juttuja. Normaaleja ihmisiä. Normaalia kanssakäymistä. Sellasta tyhmää höpötystä, jota en espanjallani vielä niin hyvin osaa ku haluaisin. Sellasta turhaa keskustelua, jossa puhut miettimättä (ensin) mitä sanot. Että joku ymmärtää täydellisesti, vaikkei oiskaa mitään ymmärrettävää. Tekstiviestejä. Kahvitteluhetkiä. Tupakkataukoja. Pitkiä krapula-puheluita. Geisha-patukoita. Reissuja. Sellasta väsynyttä keskustelua, jossa ei loppujenlopux oo mitään järkeä, mutta se on sillä hetkellä parasta maailmassa. Että joku kutsuu sua turpox ja sä kutsut sitä urpox. Ihmisiä, jotka ymmärtää yhestä sanasta. Sellaseen ymmärtämiseen menee tietysti aikaa. Enkä väitä etteikö mulla ois täälläkin sellasia hetkiä näitten ihmisten kanssa, jollon ymmärretään puolesta sanasta tai vaan katseesta, mutta ihan jo kielenki takia se ei vaan oo sitä mitä se vois olla. Ainakaan koko ajan.
 Näillä on omat oudot juttunsa, joita rakastan, mutta ei nää vaan oo sellasia omituisia höpöttäjiä niinku Suomessa parhaimmillaan jonkun kanssa voi olla. Sellasia, että jutussa ei oo ollu pointtia enää aikoihin ja silti jatketaan. Ja että siitä kehittyy joku pysyvä inside-juttu, jonka alkuperää ei muisteta.
 On meilläki omat juttumme täällä, joita ei taas pysty selittää sinne päin. Joskus yritän, ja tulee vaan tyhmä olo koska on juttuja jotka ei vaan oo hauskoja suomex. Ja juttuja jotka ei oo hauskoja espanjax. Ei, vaikka kunka selittäisit. Ehkä se on just se raja joka joskus tökkii. Koska susta kaikki on hauskaa ja yrität väkisin saada siitä hauskaa kielellä kuin kielellä. Ja epäonnistut. Niitten juttujen takia tulee joskus sellanen tunne ettei oikeen kukaan ymmärrä sua enää kunnolla.
 Jotenki koko Suomi ja kaikki siihen liittyvä on pysähtyny mun mielessä. Mä luulen että kaikki on vieläkin siellä mihin ne jäi kun mä lähin. Vaikka toki tiedän ettei niin ole. Asiat muuttuu. Ihmiset muuttuu. Mä en vaan usko ennenku nään. Niinku en voi uskoa että se maito lämpenee kattilassa nopeesti, ennenku oon kokeillu.