Panttipullo

Argentiinassa tehdään monet asiat eri tavalla kuin Suomessa. Ja on paljon kummallisia asioita, joita en ennen tiennyt. Tässä niistä muutamia..

Yx ensimmäisistä asioista jonka täällä opin, oli poskipusu tervehtiessä. Ei kuulosta vaikeelta. Ensimmäinen tervehtimäni argentiinalainen Argentiinassa, oli mieheni setä, joka tuli meitä noutamaan lentokentältä. Ei mennyt ihan putkeen se tervehdys. En ilmeisesti oikeen tienny mille puolelle pusutellaan ja tästä aiheutui epäilyttävää heilumista. Myös käsien paikka on välillä ollu hakusessa, koska jotkut tavallaan halaa siinä pusun yhteydessä. Sitten on niitä, jotka sekottaa mut edelleenkin pussaamalla kummallekkin poskelle. Nykyään homma alkaa olemaan jo hallussa, mitä nyt joskus tulee vahingossa vielä hipelöityä jonkun tissejä..

 Seuraava oppimani asia oli kaljan ostaminen. Siinäkään ei pitäis olla sinällään mitään ihmeellistä, mutta Argentiinassa jos haluat ostaa ihan paikallista kaljaa, mukana on oltava tyhjä pullo. Tää on vähän niinkun panttisysteemi on Suomessa.
Tyhjää pulloa vastaan saat ostaa täyden. Ilman pulloa jäät tyhjin käsin. Tai joudut ostamaan jotain kansainvälistä merkkiä, joka on kalliimpaakin. Puolen litran pullot myydään ilman panttia. Litran pullot, jotka on lasisia, ja suosituimpia, taas panttipullolla. Sama homma cokiksen kanssa, mutta sitä myydään myös muovipulloissa ilman panttia ja pantin kanssa. Paikallisten mukaan lasipullossa oleva on parempaa. Ja kahden litran pullossa oleva on pahempaa, kuin kahden ja puolen litran pullossa oleva. Hämmästyttävää kyllä, se on totta.
Tähän päivään mennessä mulle ei oo selvinny mistä sen ensimmäisen pullon saa. Siis jos missään ei myydä ilman panttipulloa, niin et saa ostettua sitä ensimmäistä. Mistä se siis tulee? Meillä on onnex aina ollu.

 Lakanat on erilaisia. Kun ostat lakanat, paketissa tulee aluslakana, tyynyliinat ja päällyslakana. Pussilakanoita ei ole. Pedatessa päällyslakana laitetaan jalkopäästä patjan väliin, jolloin lakana muodostaa eräänlaisen pussin. Siellä pussissa sitten nukutaan. Siis vähän niinkun menisit pussilakanaan sisälle. Tai makuupussiin. Ainoo ongelma tässä on se että saat kerrallaan vaan toisen jalan ulos lakanoista, jos on kuuma. Muuten ihan jees, koska petaaminen on helpompaa. Pakko myöntää, että tähänkään en tiedä syytä. Ite mietin alux että se liittyy jotenkin siihen ettei mitkään örkit pääse sänkyyn niin helposti?
 Tiskaaminen tapahtuu sienellä. Tiskiharjaa en oo nähny kolmeen vuoteen. Ostin yhet hankalasti tiskattavat lasit ja mun käsi ei mahdu niihin niin että saisin pestyä ne sienellä, joten mun oli ostettava pulloharja, joita täällä kutsutaan tuttipulloharjoiksi.
Tästä päästään kynsiharjoihin. Kynsiharjan oikea käyttötarkotus on täällä mysteeri. Nää pesee niillä kenkiä, ja ihan mitä tahansa muuta, paitsi kynsienalusia. Ostin kerran itelleni kynsiharjan ja loppujenlopuksi sillä pestiin auton mattoa.
 Posti kulkee jopa lauantaisin, mutta ne tuo lähinnä laskuja. Roskapostia ei oikeastaan ole. Ois ihana saada joku vaatekuvasto joskus... Täällä puuttuu useimmilta myös postilaatikko, joten posti on tuotava ovelle asti, jota taas hankaloittaa talonumeroiden puuttuminen. Meijän virallisessa osotteessa ei esim. ole numeroa ollenkaan. Eikä naapureilla. Eli kaikilla tällä kadulla asuvilla on sama osote. Oikee postimiehen painajainen.

Korostan taas, että nää on itse kokemiani asioita, enkä tiedä kuinka yleisiä ne on.. Tuskin kuitenkaan ihan koko Argentiinassa on asiat näin.. :D

Ikävä

Tästä tulee nyt tällanen nyyhkympi juttu, joka lähti siitä että lueskelin äsken vanhoja juttuja facebookista. Nää on asioita, joita on joskus vaikeempi selittää vaikka ne tulis kuin sydämestä.
 Ennen ku mä lähin tänne, ajattelin että mulla tulee kauhee ikävä perhettä, sukulaisia ja kavereita. Ja siis tottakai tulikin. Mut sen ikävän oon saanu normipäivinä ainaki jotenki huomaamattomax. Ekax ehkä sillä että kaikki oli niin uutta ja outoa, joka päivä oppi jotain uutta, eikä oikeesti ollu aikaa miettiä Suomea ja ihmisiä siellä. Joinain juhlapyhinä ikävä kuitenki korostuu selkeesti. Kaikki miettii nyt, että jouluna. Ei. Mulla on tähän mennessä ollu eniten ikävä vappuna :D 
 Virallisesti mulla tuli ensin ikävä kaikkia syömiseen liittyviä juttuja. Äitin tekemiä sämpylöitä. Juustoa. Fetajuustoa ja halloumijuustoa. Salmiakkihan nyt on sanomattakin selvää.. Vaikka kuinka yritin tottua paikallisiin ruokiin, ja lopulta totuin vähän turhanki hyvin, ni tuli välillä sellanen olo, että antakaa mulle muusia ja uunimakkaraa!!!!!!! Usein ku oon ollu jossain reissussa, oon laittanu äitille viestiä, että jos millään viittisit tehä mulle uunimakkarat ja muussit valmiix ku palaan ♥

 Ja sitten tuli ikävä kaikkia täysin itsestäänselviä juttuja, kuten kunnon suihkua, saunaa, vuodenaikoja, lumessa rämpimistä, vesisateessa kävelyä, kylässä käyntiä, valkosta joulua(ei ehkä ihan itsestäänselvyys),kaupassa käyntiä sillai että tunnistat kaikki tuotteet ja löytyy just sitä mitä haluut. Edelleenki on juttuja joita kaipailisin. Niinku palasokeria, tai en mä sitä kaipaa, mut sitä en oo löytäny :D Tai tummaa kaakaojauhetta. Tekiskö vähän mieli tehdä mokkapaloja, mutta en löydä kaakaoo vaikka löydänki suklaakakkua!! Ristiriitasta.

Suurimman osan haikailemistani jutuista oon kuitenki oppinu tekemään ite jotenki. Pikakahviinkin oon tottunu, mutta johtunee varmaan siitä etten oikeeta kahvia oo juonu yli kahteen vuoteen. Ja kieltämättä pikakahvi on järkyttävän helppo tehdä. Ainakin jos teen sen omaan tyyliini.. Nää sekottaa sitä pikakahvijauhetta tilkkaan kuumaa vettä ja vatkaa sitä noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee vaahtoa. Ja maitoki pitää kuumentaa! Jotkut juo tulikuumana ja jotkut oottaa että se jäähtyy. Oliko siinä sitten jotain järkeä kuumentaa..
Tulikuuman maten juomista harjotin itsekin aluksi, mutta parin vuoden aikana poltin kitalakeni kolmisen kertaa ja siinä vaiheessa kun mun toinen etuhammas turvotuksen takia jäi uuteen asentoon, päätin alkaa juomaan mateni kylmempänä.
 Elektronisista laitteista kaipaan isompaa uunia ja paahdinta. Näppärästi leivät saa tosin paahdettua mun pikku-uunissakin. Isomman uunin ja paahtimen toki vois myös ostaa.. Mikroa en oo ikävöiny juuri koskaan, vaikka Suomessa sitä käytin varmaan päivittäin. Kaasuhellalla kuumentaa minkä tahansa ruoan nopeesti. Kuumaa kaakaota en oo tehny vielä kertaakaan just mikron puutteen takia. Mä en tunnu tajuuvan kuinka helppoa joku asia on ennenku kokeilen. Teen pitsa/leipätaikinan viidessä minuutissa ja tomaattikastikkeen tuoreista tomaateista kymmenessä, mutta kuvittelen että maidon lämmittämiseen kattilassa menee tunti?!

 Joskus mietin myös juttuja, joitten luulen tuntuvan oudoilta kun tuun Suomeen käymään, mutta jotka on täällä jo ihan normirutiinia. Kuten vessapaperin heittäminen roskikseen. Jos mä teen sitä päivittäin, ni kuin mä taas totun heittää sen pönttöön? Ja sitten taas takas roskikseen? Tai kenkien käyttö 24/7. Pakko myöntää että joskus (viimex tänään), kun kukaan ei nää, kävelen sukkasillani kotona. Vaikka ois kuin monet tossut maassa lojumassa on joskus ylivoimasen vaikeeta laittaa jotkut niistä jalkaan sängystä noustessa. Varsinki jos nousen sängyn väärältä puolelta, jossa mun kengät ei ookkaan. Mutta tätä teen vaan sukat jalassa. Joskus hyvin hyvin harvoin paljain varpain, jos oon just pessy lattiat. Minkä takia Suomessa jalat ei likaannu niin nopeesti ku täällä?? Vaikka kuin kävelisit nurtsilla paljain varpain? Sitä on ikävä. Ja kylmää lattiaa kesäkuumalla. Taas salaisuus: Argentiinalaiset käy suihkussaki varvassandaalit jalassa. Mä käyn joskus kesäsin ilman. Useinki. Musta on ihana tuntea kylmä lattia jaloissa, ku on +40 astetta lämmintä. Että ehkä mä kuitenki siihen totun uusix, jos sitä kerran ikävöin. Ja siellä kun ei oo pelkoa, että skorpioni pistää sua varpaaseen suihkussa ollessa..
 Sitten jos pääsis siihen asiaan. Tänään, ja monesti aiemminkin, mulla tuli ikävä taas ihan normaaleja juttuja. Normaaleja ihmisiä. Normaalia kanssakäymistä. Sellasta tyhmää höpötystä, jota en espanjallani vielä niin hyvin osaa ku haluaisin. Sellasta turhaa keskustelua, jossa puhut miettimättä (ensin) mitä sanot. Että joku ymmärtää täydellisesti, vaikkei oiskaa mitään ymmärrettävää. Tekstiviestejä. Kahvitteluhetkiä. Tupakkataukoja. Pitkiä krapula-puheluita. Geisha-patukoita. Reissuja. Sellasta väsynyttä keskustelua, jossa ei loppujenlopux oo mitään järkeä, mutta se on sillä hetkellä parasta maailmassa. Että joku kutsuu sua turpox ja sä kutsut sitä urpox. Ihmisiä, jotka ymmärtää yhestä sanasta. Sellaseen ymmärtämiseen menee tietysti aikaa. Enkä väitä etteikö mulla ois täälläkin sellasia hetkiä näitten ihmisten kanssa, jollon ymmärretään puolesta sanasta tai vaan katseesta, mutta ihan jo kielenki takia se ei vaan oo sitä mitä se vois olla. Ainakaan koko ajan.
 Näillä on omat oudot juttunsa, joita rakastan, mutta ei nää vaan oo sellasia omituisia höpöttäjiä niinku Suomessa parhaimmillaan jonkun kanssa voi olla. Sellasia, että jutussa ei oo ollu pointtia enää aikoihin ja silti jatketaan. Ja että siitä kehittyy joku pysyvä inside-juttu, jonka alkuperää ei muisteta.
 On meilläki omat juttumme täällä, joita ei taas pysty selittää sinne päin. Joskus yritän, ja tulee vaan tyhmä olo koska on juttuja jotka ei vaan oo hauskoja suomex. Ja juttuja jotka ei oo hauskoja espanjax. Ei, vaikka kunka selittäisit. Ehkä se on just se raja joka joskus tökkii. Koska susta kaikki on hauskaa ja yrität väkisin saada siitä hauskaa kielellä kuin kielellä. Ja epäonnistut. Niitten juttujen takia tulee joskus sellanen tunne ettei oikeen kukaan ymmärrä sua enää kunnolla.
 Jotenki koko Suomi ja kaikki siihen liittyvä on pysähtyny mun mielessä. Mä luulen että kaikki on vieläkin siellä mihin ne jäi kun mä lähin. Vaikka toki tiedän ettei niin ole. Asiat muuttuu. Ihmiset muuttuu. Mä en vaan usko ennenku nään. Niinku en voi uskoa että se maito lämpenee kattilassa nopeesti, ennenku oon kokeillu.

Viikkokatsaus 2

Maanantaina oli meijän kolmas hääpäivä: http://helskaaa.blogspot.com.ar/2015/10/haapaiva.html
Tiistaina juttelin äitin kanssa, kuten joka tiistai. Normipäivä, ei mitään ihmeellistä. Iltapalax tein voileipiä ja ranskalaisia <3 Teki taas mieli kaikkee terveellistä..

Keskiviikko. Juttelin iskän ja Mallun kanssa hetken aamusta. Koko siestan vietin siivotessa kämppää lattiasta kattoon. Myöhemmin sää muuttu niin epäilyttäväx, etten ollu varma onko pilvistä vai onko taivas vaan täynnä hiekkaa. Ja hiekkaahan se oli. Illan aikana luin uutisista, että eri puolilla Argentiinaa oli ollu ns.hiekkamyrskyjä, ukkosmyrskyjä ja satanu todella isoja rakeita. Monessa paikkaa oltiin ilman sähköjä. Meille toi hiekkamyrsky saapu illalla, mutta kesti noin 5 minuuttia. Kerkesin lähinnä sulkea ikkunat, ovet ja päästää koirat sisälle ku se oli jo ohi..
Torstai. Siestalla haettiin anopin kanssa salaisesta paikasta lisää vaatteita myytäväx, ku valikoima alko olee jo aika heikko ja argentiinalaiset rakastaa antaa vaatteita lahjax. Sinänsä hyvä idea, koska vaatteet on ainaki hyödyllisiä, mutta alux se oli tosi kummallista, koska ei Suomessa tehdä niin. Päivällisex syötiin tätä:

Perjantaina meijän piti mennä jakamaan siestalla vaalimainoksia appiukon avux. Sää muuttuki sitte yhtäkkiä niin tuulisex, että anopin kanssa päätettii että ne lappuset lentää kuitenki tuulen mukana, ni ei siitä oo mitään hyötyä.. Viime vaaleihin käytiin kävellen niitä jakamassa ovelta ovelle ja muistan kyllä että aikaa meni enemmän koirien häätämiseen, ku itse työskentelyyn. Nää niin tykkää jättää koiransa vapaax täällä, et saa olla hyvin varovainen joka puolella. Illalla oli tätä: http://helskaaa.blogspot.com.ar/2015/10/aitienpaivan-illallinen.html

Lauantaina kaikki heräs vähän tavallista myöhemmin. Aamu meni väsyneenä ja asiakkaitakin kävi ihan kiitettävästi ostamassa lahjoja äitienpäivää varten. Sietalla päätin leipasta itelleni pitsan, mitä teen epäterveellisen usein lauantaisin, koska Fabian tekee pitkän päivän ja syö töissä. Taikinaa tuli niin paljon(kun mähän en aineksia mittaile!), että tekasin pari valkosipulipatonkia, jotka vein heti uunista kuumana pesulaan pojille ja Fabianille syötäväx. Tein yhden ison pitsan, 5 pientä ja pellillisen sämpylöitä :D
Ruoan jälkeen kirjottelinki tässä edellisetä illasta, ja sitte päätin vetää pikaset päikkärit vaikka kello oli jo melkeen puoli viisi. Koiran kanssa koisattiin kilpaa kun kuulin että joku soittaa ovikelloa. Kello oli puoli seittemän. Äkkiä alakertaan auttamaan anoppia asiakkaitten kanssa. Se leikkas just hiuksia ja yx rouva oli kokeilemassa jotain mekkoa.. Illemmalla tuli setä perheineen käymään, kuten melkein joka lauantai. Tällä sedällä on 2 lasta, jotka on jo yli kolmekymppisiä, ja kummatkin sairastu n.15 vuotta sitte skitsofreniaan. Vanhempi poika asuu kotona, ja vaikuttaa ihan normaalilta, mutta melko epäsosiaaliselta ihmiseltä. Tyttö on vaikeemmin sairas ja on viikot jossain laitoksessa ja viikonloppusin kotona. Vaihdettiin siinä hetki kuulumisia. Setä oli nähny Suomen jalkapallomaajoukkueen pelin telkkarista, ja tasapelistä huolimatta sano että ne pelas hyvin :D Appiukko oli sitä mieltä, ja mitä kaikki täällä sanoo, että Suomen pitäs hankkia argentiinalaisia valmentajia, ni ne alkais pärjää paremmin jalkapallossa. En oo jalkapallosta koskaan ollu erityisen kiinnostunu, mutta täällä sitä tulee seurattua väkisin ja kyllähän se vaikuttaa siltä että Suomi on ainoo maa naapureistaan, joka ei koskaan pääse MM-kisoihin :D  Lähtiessään setä jätti vielä lahjax grillilihat ja chorizo-makkarat.
Ennen sulkemista valittiin lahjat anopin äitille, siskoille ja muille sukulaisille vietäväx seuraavana päivänä.
Tänään, sunnuntaina muut lähti sitten anopin siskon luokse juhlimaan äitienpäivää. Mä jäin kotiin. Sunnuntai on ainoo vapaapäivä, joten mieluiten vietän sen kotona, tai tehden jotain mitä mua ite kiinnostaa, koska muuten ei sellaseen oikeen oo aikaa. Ja lisäx en oo kenenkään äiti, eikä mun äiti oo täällä, eikä suomessa oo äitienpäivä, joten ei oikeen ollu fiilistä juhlia.

Äitienpäivän illallinen

Argentiinassa äitienpäivää vietetään lokakuun kolmas sunnuntai, eli huomenna.
Me oltiin eilen appiukon työnantajan (provinssin kansanedustaja) järjestämällä äitienpäivän illallisella. Ilallinen oli tarkotettu lähinnä appiukon työkavereille ja niitten perheille. Erityisesti äideille. Lisäksi oli kutsuttu ensi viikon sunnuntain vaalien ehdokkaat, ko. puolueesta. Kyseessä vaalien toinen kierros ja valitaan kansanedustajia, senaattoreita, kuvernööri ja presidentti.
Mentiin koko joukko, vaikka kutsu oli kahdelle. Juhlissa kuokkiminen on täällä melko normaalia. Tän tyyliset juhlat menee melkeen aina saman kaavan mukaan.

-alkuilta-

Ensin odotetaan että kaikki saapuu paikalle, johon voi mennä hyvinkin pari tuntia. Jos sanotaan että pitää saapua klo 22, se tarkoittaa lähinnä että älä saavu ennen kymmentä.

Odotellessa tarjoillaan yleensä ensin juotavaa. Kokista,tai jotain muuta limua. Sen jälkeen tuodaan jotain syötävää. Empanadoja (jotka on verrattavissa pasteijoihin), voileipiä, pitsaa.. Tällä kertaa empanadat oli jo pöydässä, kun saavuttiin ja muut samassa pöydässä olleet söi ne.
Hyvällä tuurilla seuraavaksi pöytään tullaan tarjoamaan viiniä. Tällä kertaa ei.
Suurin osa oli puolenyön paikkeilla kai jo paikalla, koska ruoka tarjoiltiin. Riippuu juhlasta ja järjestäjästä, tarjoillaanko lämmin ruoka vai ei.  Nyt tarjolla oli empanadojen lisäksi possua, perunoita ja vihanneksia hunajakastikkeessa.

Yleensä on melko mahdotonta tarjoilla ruoka monelle suunnilleen samaan aikaan ja vielä kuumana. Tällä kertaa oli onnistuttu. Paikalla oli siis varmasti yli sata henkilöä.
Ruoan jälkeen tuotiin vodkasiiderimehuhedelmä-drinkit. Lisää sai pyytämällä. Yleensä tällasissa tilaisuuksissa ei siis ole palkattu oikeita tarjoilijoita. Esimerkiksi eilen tarjoilijoina toimi miespuoliset työntekijät, koska kyseessä oli äitienpäivä, ja lähes kaikki naispuoliset työntekijät on äitejä.
Jos kyseessä on vaikka synttärit, juhlakalun perheenjäsenet/sukulaiset/ystävät hoitaa tarjoilun. Jos siis jotain haluaa/haluaa lisää, niin kannattaa pyytää.
Ehdokkaat piti puheita äideistä ja sen jälkeen ensimmäinen laulaja alko viihdyttämään äitejä romanttisilla kappaleilla... Henkilökohtasesti en keksi paljon mitään tylsempää.
Mutta tää on taas jotain näitten perinteisiä juttuja, että jos juhlat on naisille niin alotetaan romanttisella meiningillä, josta siirrytään tanssittavampaan materiaaliin. Tällä kertaa lopetettiin naisartistiin, joka lauloi toisen naisartistin biisejä, joissa kerrotaan lähinnä pettämisestä. Joten viimesen artistin laulaessa tanssilattia oli täynnä vain naisia laulamassa, tanssimassa ja huutamassa..

-loppuilta-

Sitten illan kohokohta: Arpajaiset! Jos et koskaan voita mitään, niin mene äitienpäivän arpajaisiin olematta äiti niin varmasti voitat! Rouva kansanedustaja anto mullekkin siis arpalipukkeen, jotka oli tarkotettu niille äideille. Voittajalle kävi lahjan luovuttamassa aina oma lapsi. Mulle sen luovutti Fabian. Voitin ensimmäisten joukossa, mutta siinä kun odoteltiin toista tuntia voittaako anoppi jotain ni huomasin etten ollu kuitenkaa ihan ainoo lapseton voittaja, ja lisäx niillä oli lahjoja ilmeisesti lähes kaikille. Joten toin hyvällä omatunnolla kotiin hoitoaineen ja naamarasvan :)
Sitte ku anoppi oli kanssa voittanu, alettiin tekemään lähtöä, koska arpajaiset vaan jatku ja jatku. Kello oli yli kolme. Osa oli jo lähteny.
Kotiin tuomisix tuli oma arpajaisvoitto, anopin arpajaisvoitto, lähtiäislahja ja 2 kappaletta pöytäkoristeita. Kyllä, täällä juhlista lähdettäessä otetaan kaikki mukaan mikä irti lähtee. Ja kyllä, se on normaalia.

Hääpäivä

Eilen oli meijän kolmas hääpäivä. Ei mitään ihmeempää juhlimista, johtuen mun flunssasta. Olin koko päivän hehkeenä aamutakissa ja pyjamassa, tukka sekasin ja räkäsenä, joten romantiikka oli kaukana :D Aamupäivän aikana vaihdettiin lahjoja ja siihen se melkeen jäiki. Mutta sentään oli lahjat hankittu, Fabian jo joskus kolme viikkoa sitte, mistä olin positiivisesti yllättyny. Se ei oo kauheen hyvä ollu noissa lahja-asioissa, ku ei kuulemma koskaan tiedä mitä ostaa, ni oon yleensä hoitanu sen puolen ite :D Ennen Buenos airesiin lähtöä kysyin siltä sitte että mitä se haluu et ostan itelleni hääpäivälahjax, ja menin sanattomax ku se sano et lahja on jo hankittu ♥
 Viime vuonna me juhlittiin hääpäivää vasta mun synttäripäivänä. En muista minkä takia ei juhlittu oikeena päivänä. Taidettiin olla vaan väsyneitä.
Fabian yllätti mut sillon keskiyöllä kuohuviinillä.

 Se oli hakenu shamppanjalasitki lainaan alakerrasta :) Myöhemmin se kerto mulle että ku se oli töitten jälkeen käyny supermarketissa ostamassa sitä kuoharia ni joku oli kysyny mitä se oikeen juhlii, ni ku se oli selittäny että se meinaa yllättää vaimonsa, ni samassa jonossa olevat naiset oli ollu kauheen liikuttuneita, ja joku oli alkanu jopa sättimään omaa miestään :D
Kädet täristen se avas ekaa pulloa (osti 2, koska toinen hääpäiväx ja toinen synttäreix ), ja paljasti ettei se oo koskaan tehny mitään tällasta kenellekkään :)
Ensimmäinen pullo oli hyvää, toinen kauheeta ja seuraavana päivänä olo sen mukanen. En oo ennen, enkä jälkeen perehtyny lisää noihin paikallisiin kuohareihin :D Jääköön ne juhlapäiviin..

Ensimmäistä hääpäivää suunniteltiin kovasti, mutta kaikki jäi suunnittelu-asteelle. Lopulta hääpäivän iltana ilmesty naapurin poika, toinen meijän todistajista, grilliruokien kanssa kylään ja sano että kyllä nyt pitää juhlia :)

Viikkokatsaus

Teen tällasen nopsan viikkokatsauksen tähän väliin.
Maanantai-keskiviikko meni Buenos Airesin reissussa ja siitä selviytymisessä. Kirjotan siitä myöhemmin lisää, mut nyt en tosiaan oo saanu aiksex tehtyä juuri mitään.
 Torstaina heräsin jo kurkkukivussa, mikä oli melkeen odotettavaa koska tiistaina sade yllätti meijät reissussa ja jouduin pyörimään märissä kengissä suunnilleen vuorokauden.. Maanantai ja tiistai oli kuulemma ollu tosi kuumaa ja keskiviikkona ku tultiin, oli aamusta jo pilvistä. Sen jälkeen sitä aurinkoa ei sitte oo näkynykkää. Torstaina alko sataa vettä ja sitä on nyt sitte riittäny tähän päivään asti. Ei mitään rankkasadetta mutta tollanen pieni tihkusade on kanssa inhottavaa, koska ei voi tehdä mitään. Ja lähinnä tää kylmyys mua häiritsee. Sisälämpötila taitaa tällä hetkellä olla alle 15 astetta..
 Torstai meni mukavasti töissä. Porukkaa kävi säästä huolimatta aika paljon. Perjantaina heräsin aikasin ja lähin keskustan postiin noutamaan iskän ja Mallun lähettämää pakettia :)
Lähin täältä klo 9:00 ja palasin n. kello 12. Bussimatkassa meni varmaan puoli tuntia, jollei yli, koska en päässy bussiin joka menis suoraan keskustaan, vaan piti mennä toisella joka tekee muutaman mutkan matkalla. Bussiaikataulut on täällä melko suuntaa antavia. Kannattaa mennä heti ekalla joka tulee, koska ei koskaan tiedä koska se seuraava tulee. Kaikki menee lopulta kuitenki keskustaan. Bussi oli myös tupaten täynnä. Jäin siihen kuskin viereen seisomaan ja pikkuhiljaa siitä hivuttauduin eteepäin ku ihmisiä tunkes joka pysäkillä lisää sisään..
Hyvä juttu täällä on busseissa se, että vanhuksille, raskaana oleville ja lasten kanssa matkustaville annetaan istumapaikka melko automaattisesti. Mun vieressä seisonut mies alko heti kyselemään paikkaa yhelle naiselle, joka oli vasta nousemassa bussiin vauva sylissä.
 Postissa jonotin puoli tuntia ensin kassalle maksamaan jotain (ilmeisesti säilytysmaksua) paketista ja siitä tullipostin puolelle jonottamaan että saan paketin. Näitten systeemit on niin vanhat täällä, että kaikessa kestää sietämättömän kauan. Mua ennen oli varmaan seittemän, ja niistäkin kaksi joutu lähtemään ilman pakettia koska niillä ei ollu kaikkia tarvittavia papereita. Täällä ulkomailta ostamisesta on tehty tosi vaikeeta. Kaksi pakettia vuodessa saa vastaanottaa ilman lisäkuluja. Sen jälkeen joudut maksamaan 50% tilauksen arvosta lisää. Jos nyt oon oikein ymmärtäny.. Ja luonnollisesti kauhee paperisota.
Mun ei onnex tarvii viedä mitään muuta ku henkkarit, ne avaa mun paketin ja yleensä kattoo vaan nopeesti mitä siellä suunnilleen on (tai riippuu ketä tarkistaa. Joku kerran raaputteli mulle lähetettyjä kynttilöitä ja haisteli salmiakkipusseja). Muutama allekirjotus ja homma selvä. Mulle saa lähettää mun omia tavaroita suomesta ja lisäx lahjoja, kunhan ei lähetetetä mitään kauheen kallista/tai elektroniikkaa, eikä pitäis olla mitään ongelmia.
 Anoppi oli jo huolissaan ku palasin. Se ajatteli et mut on ryöstetty tai raiskattu tai jotain vastaavaa ku palasin niin myöhää :D  Siitä menin äkkiä ostamaan ruokatarvikkeet ja kokkaamaan. Fabian oli jo edellisenä päivänä ilmottanu et se haluaa milanesa-pihvejä :D
Syötiin ja sen jälkeen nukuin erittäin sikeesti. Heräsin neljältä ja meni hetki että tajusin mikä päivä on.Sitte jatkoin taas uniani. Puoli kuusi taas töihin. Taas kivasti asiakkaita, sitte suihkun kautta syömään suomalainen iltapala :) Iskä ja Mallu oli lähettäny mulle salmiakin ja suklaan lisäx ruisleipää! Olihan se melkeen kuukauden vanhaa ja kovaa, mutta heitn siihen pitsakastikkeen ja juustoa päälle ja laitoin uuniin. On siitä tosiaan jo yli kolme vuotta ku oon viimex syöny ruisleipää.. <3

Luin siinä myös uusimmat juorut+Aku Ankkaa. Timo toi mulle niitä jo melkeen kax vuotta sitte, mutta oon säästelly niitä :)  Myöhemmin join vielä iltapaksi paikallista flunssanparannuslääkettä: sitruunateetä. Paloiteltu kokonainen sitruuna kattilaan, anna kiehua vähintään 10 minuuttia, nauti kuumana sokerin kera.

Seuraavana yönä hikoilinki sitte kuumettani pois niin tehokkaasti, että pelästyin itekki ku en unissani alux tajunnu mitä tapahtuu. Mulla ei ollu kuuma mutta olin ihan hiestä märkä. Aamulla Fabian sano et olin kastellu jopa sen selän :D Sitruunatee kuulemma aiheuttaa tän.
 Tänään herättyäni juttelin iskän ja Mallun kanssa hetken. Sato taas vettä joten Fabiankaa ei menny töihin. Mä olin niin nuhanen etten viittiny mennä tonne alakertaan pyörii. Myöhemmin menin kuitenki sitte pesemää pyykkiä, koska en oo voinu pestä viikkon mitää ja alko olee kaikki vaatteet likasena. Tihutti vettä ku laittelin pyykkejä kuivumaan, mutta minkäs teet. Kai ne joku päivä kuivuu.. Mä pesen meijän pyykit alakerrassa koska meillä eioo vielä omaa "pyykkitupaa" ,ja anopilla on tollanen pesukone jonne laitetaan ite vedet ja se pyörittää pyykit, mutta ne pitää ite huuhdella ja puristella kuivax. Sähkökatkokset on niin yleisiä ettei kannata hankkia oikeeta pesukonetta. Naapurilla on kuulemma menny jo useita rikki.
 Pyykkäsin, kokkasin, syötiin ja sen jälkeen olinki sängyssä iltaan asti.
Tällä hetkellä yritän kovasti keskittyä tässä kirjottamaan, mutta meneillään on Boca-River jalkapallo-ottelu joka on siis Argentiinassa ehdottomasti tärkein. Koira on oppinu pelkäämään jalkapalloa, ja jostain syystä se tietää kun Fabianin lempparijoukkue (River) pelaa, ja hyppää heti sänkyyn tai tulee mun viereen. Joten se on nyt hyvän tovin viihtyny jo mun jaloissa.
Fabian kattelee kaverin kanssa matsia juoden Fernet Brancaa kokiksella. Kymmenen aikaa ne päätti alkaa tekemään munuaisia uunissa, joten neki muhii nyt siellä. Mä taidan vetää vaan kanasoppaa joka jäi päivälliseltä..
Matsi päätty, kauhee huuto puolin ja toisin katua. Naapurissa Boca-faneja, täällä River-faneja ja huutoa on joka ikinen kerta kun jompikumpi pelaa. Tänään enemmän, koska ne pelas toisiaan vastaan. River voitti 1-0, joten täällä kaikki hyvin, naapurissa varmasti surkeemmat tunnelmat.. Pojat lähti hakee lisää kokista, joten yritän tässä hetkellisessä rauhassa saada tän kirjotetux.