Himoshoppailua Buenos Airesissa

Keskiviikkona aamuyöstä kokoontuu kaupungin laitamilla joukko naisia ja muutamia miehiä odottamaan bussin saapumista. Sovittu lähtöaika, 03:00, viivästyy parilla tunnilla, koska bussi tulee eri provinssista, ja joutuu pysähtymään odottamaan rankkasateen loppumista. Matkanjärjestäjä lähettää meijät keskustan puiston lähettyvillä sijaitsevan liikkeensä katoksen alle, koska tihuttaa. Puistossa on muutamia telttoja, joissa nukkuu väsyneitä matkalaisia. Vuosittain Joulukuun 8. päivä tänne saapuu tuhansia ns.pyhiinvaeltajia tekemään lupauksia, tai täyttämään jo tehtyjä lupauksia Catamarcan neitsyelle.

Neljän aikaan ohi menee kaksi hyvin aseistautunutta poliisia mopolla. Hetken päästä kuuluu laukaus. Suurin osa ryhmästä jatkaa rauhassa leikkimielistä poliittista väittelyänsä matkanjärjestäjän kanssa..
Viiden aikaan bussi vihdoin saapuu. Matkanjärjestäjä ohjaa ihmiset paikoilleen ja matka kohti Buenos Airesia alkaa.
Bussissa kaivetaan peitot ja tyynyt esille ja yritetään nukkua. Muutamat ihmiset höpisee ensin jonkun aikaa vierustoverinsa kanssa. Meijän takana taas on luonnollisesti joku, joka soittaa kotiinsa noin tunnin välein ja puhuu kovaan ääneen. Anoppi ei saa nukuttua.
Aamulla pysähdytään, koska vähän taaempana meistä on bussin ikkuna rikki. Ritsalla kuulemma ammuttu. Me ei olla kuultu mitään. Penkki on täynnä sirpaleita, mutta kenellekkään eioo käyny mitään. Menen ulos tupakalle, koska siellä on muitakin. Normaalisti bussista ei poistuta ilman lupaa. Kuski teippaa kartonkia rikkonaisen ikkunan päälle. En tiiä mistä ne on tikkaat löytäny, vai onko se niin yleistä, että bussissa on ne mukana aina?
Hetken päästä matka jatkuu. Ei pysähdytä missään. Noin 16 tuntia lähdön jälkeen ollaan jo lähellä ensimmäistä pysähdyspaikkaa. Busseja on paljon. Liian paljon. Ollaan n.neljän korttelin päässä markkinoista, noin 30 bussia meijän edessä, kun jono ei enää juuri liiku. Sillä alueella ei koskaan avata edes bussin ovea. Joen varrella menee pimeä kävelytie bussien vieressä, joka kuhisee varkaita. Onneksi päästään aina bussilla markkinapaikan parkkipaikalle. Mutta ei tällä kertaa. Matkanjärjestäjä ilmoittaa että halukkaat voi mennä kävellen. Bussi tulee perässä. Firman pakettiauto on jo kohta perillä. Lähdetään siis kävellen. Kaljakärryt mukaan ja menoksi. Anopin kanssa mennään reipasta vauhtia ja yritetään mennä kaikki yhdessä. Osa menee nopeemmin ja osa hitaammin, joten hetken päästä porukka on jo erkaantunu toisistaan. Seurataan porukkamme miehiä, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ainoa valaistus on bussien ja autojen valot. Kävelytie on täynnä roskia ja ilmassa haisee pissa. Päästään perille. 

La Salada.
Tuhottoman paljon porukkaa. Autoja tulee ja menee. Parkkipaikka busseille on niin täynnä ettei toivoa että meijän bussi sinne joskus mahtuis.

Mennään ensimmäisenä ostamaan kenkiä. Sisällä ilmasto muuttuu sopivan viileästä trooppisen kuumaan ja kosteaan. Ihmiset rynnii päin kärryinensä.
Anoppi ostaa muutamat korkkarit ja jatketaan matkaa. Pari kojua eteenpäin ja sähköt menee poikki. Joillain näkyy olevan fikkari, ja tästä lähtien aion ottaa kanssa mukaan, myyjät valaisee kännyköiden avulla, mutta myynti jatkuu. Jäädään lähimmän kojun viereen puristaen laukkuja ja ostoksia tiukasti. Joku nainen kertoo että ulkopuolella alettiin jo varastamaan tavaroita/ryöstämään ihmisiä urakalla. Parempi pysyä paikoillaan. Valot syttyy, ihmiset huutaa innoissaan kunnes ne taas sammuu. Näin käy muutaman kerran, kunnes edes osa valoista jää pysyvästi päälle. Viedään kengät pakettiautolle, joka hetki sitten on päässyt paikalle. Pojat auttaa pakkaamaan tavarat jätesäkkiin ja heittää ne konttiin. Jatkamme matkaa. Mennään alakertaan, jossa ostan tutulta bolivialaiselta naiselta lakanoita, verhoja, pyyhkeitä, pöytäliinoja. Löytyy jopa suurimmaksi osaksi mitä asiakkaat on pyytäny.

Jätän maksetut tavarat bolivialaisnaiselle säilöön siksi aikaa että käydään ostamassa muita juttuja.
Täytän kaljakärryssä olevaa isoa sinistä pussia sitä mukaa kun anoppi ostaa. Kärrystä on pidettävä kokoajan kiinni ettei lähde varkaan mukaan. Liikkuminen on hankalaa. Suurimmilla käytävillä on n. kolme metriä tilaa liikkua ihmismassassa, pienimmillä pari metriä, ja vaatteita roikkuu jokapuolella. Kärryt kolhii vähintään toisiaan, jää jumiin, ja välillä tulee miehiä juosten isojen kärryjen kanssa, jotka huutamalla varottaa kyllä tulostaan, mutta jäät alle mikäli et kerkiä/mahdu minnekkään pois alta. Kun kärryn pussi on täynnä, eikä käsiinkään enää mahdu, aletaan palaamaan takasinpäin. Anoppi jää odottamaan kun haen jätesäkkini bolivialaisnaiselta, koska kärryjä saa muutenkin nostella rappusia ylös ja alas ihan riittävästi. Halutaan takaisin keskitasolle, mutta busseja on alkanu just poistua paikalta jotta seuraavat pääsee sisään. Kulkuväylä on tukkeutunu ihmisistä. Odotellaan osittain jonkun lenkkarimyyjän 2m×2m tiloissa, joka hermostuu koska asiakkaat ei muka pääse sisään koska tukitaan koko aukko. Vieressä ihmisiä melkein kaatuu yrittäessään päästä sisään tai ulos rappusia pitkin. Joku nainen nostaa kärrynsä ilmaan että pääsee jostain pienestä välistä eteenpäin, otan kärryn vastaan ja autan naista. Jossain välissä autot ja bussit pysäytetään, jotta ihmisetkin pääsee ohi. Juostaan ylämäki anopin kanssa ylös. Keskitasolla anoppi jättää mut kärryn ja jätesäkin kanssa, ja lähtee etsimään henkareita. Bussit alkaa taas liikkua ja jään kahden rouvan kanssa yhden bussin kylkeä vasten odottamaan että pääsee taas liikkumaan. Miehet tulee takaa isojen kärryjen kanssa ja kiroilee kun tyhjä kärry tukkii tien. Yksi kiskoo kärryä pois tieltä ja jää melkeen kuorma-auton alle. Kuski sanoo pari kirosanaa.
Anoppi palaa ja jostain välistä mennään juosten jyrkkää ylämäkeä tavaroitten kanssa. Pojat auttaa taas pakkaamaan tavarat ja me lähdetään takaisin alakertaan. Vielä kerran kärryt täyteen, käydään vessassa ja ostetaan juotavaa, ja kun kello alkaa olla 03:00, viedään viimeset tavarat autolle ja kysellään onko bussi tulossa. Ei ole. Se on edelleen jumissa, joten palataan tyhjän kaljakärryn kanssa muutaman kanssamatkustajan kanssa pimeässä takaisin. Bussikuski päästää meijät sisälle, anoppi syö sipsejä ja minä nukun.

Jossain välissä kaikki on palanneet bussille, ja ollaan tehty n.20 minuutin matka Floresin kaupunginosaan. Herään perillä. Kello on kuusi aamulla.
Tarpeelliset tavarat taas mukaan ja äkkiä bussista ulos. Täällä bussi jättää meidät vaan tienvarteen ja lähtee parkkiin jonnekkin muualle.
Kävellään muutaman korttelin matka kohti kauppoja. Turvallisuussyistä pitäisi taas mennä kaikki yhdessä, mutta muutamassa minuutissa kaikki on taas erkaantuneet toisistaan. Kävellään anopin kanssa kahdestaan unenpöppörössä. Edellä kävelevältä naiselta tippuu tukko rahaa tien sivuun, arviolta n.10 000 pesoa. Takana oleva mies noukkii rahat nopeasti ja anopin alkaessa huutaa naiselle, kysyy mies melko vihasesti että mitä? Anoppi sanoo että ei mitään ja jatketaan rivakasti matkaa. Parempi olla puuttumatta toisen asioihin.
 Kaikki kaupat on kiinni. Harhaillaan kaduilla ja mennään ensimmäiseen, joka avaa ovensa. Ostetaan ihania juhlavaatteita joulua ja uutta vuotta varten, kunnes kärryt on puolillaan juhlamekkoja. Anoppi sanoo että pitää ettiä asiakkaitten pyytämät vaatteet ennenku rahat loppuu, mutta innostuu aina vaan uudestaan juhlamekoista :D Joka puolella pyörii ihmisiä kärryinensä, mutta ostaminen on huomattavasti helpompaa, koska kauppoja ja kauppakeskuksia on paljon.

Katujen varsille alkaa ilmestymään myyjiä. Myydään vaatteita, koruja, ruokaa, kahvia, mehua...
Meillä alkaa olemaan rahat loppu, joten etsitään pakettiauto, jonka vierellä kokoonnutaan paluumatkaa varten. Kysyn anopilta paljon kello on. 9:20. Ollaan kolmessa tunnissa ostettu kaikki, ja vielä on kuusi tuntia aikaa. Ärsyttävin osa reissusta on odottelu. Pyydetään lupaa siirtää yhden ostoskäytävän omistuksessa oleva penkki pakettiauton viereen ja istuskellaan siinä varjossa, koska jalkohin sattuu jo. Muutamat muutkin on jo ostoksensa tehnyt ja kerääntyneet odottamaan paluumatkaa. Meijän viereen istuu rouva joka yrittää lainata rahaa matkanjärjestäjältä. Matkanjärjestäjä kieltäytyy, koska on lainannut jo kaikki mitä pystyy. Myöhemmin paljastuu, että tämä rouva on ryöstetty aamulla kun saavuttiin. Syyllisinä se sama nainen joka aamulla pudotti rahatukon meidän eteen, ja mies joka sen noukki. Mun mielestä jotenkin kummallinen ryöstösuunnitelma, mutta ilmeisesti ne tekee mitä tahansa että saa jonkun pysähtymään jollain tekosyyllä, ettei kukaan sivullinen tajua mitä tapahtuu, ja sitten uhkaa väkivallalla, jotta uhri luovuttaa kaikki rahansa.

Odotellessa matkalaiset keskustelee, juoruilee ja vitsailee yhdessä. Jotkut juo matea, jotkut käy suihkussa kauppakeskuksissa maksua vastaan, jotkut syömässä ja jotkut rahattomat vaan odottaa.

Anoppi haki meille aamulla kioskilta mikrossa lämmitetyt pienet mauttomat pitsat. Ruokapaikat on melko harvinaisia. Kerran löydettiin joku ravintola, jossa syötiin erittäin pienet ja kalliit hampurilaiset, joissa pihvi oli jotain epäilyttävää. Nälkään ne vedettiin rivakasti kuitenkin, mutta paluumatkalla voin pahoin ja kotiin saavuttua oksensin vielä pari päivää. Sen jälkeen oon miettiny pari kertaa mitä matkalla syön ja missä.
Meijän kohtaamispaikan lähellä on juutalaisten pitämä kioski, jossa ne tekee melko aamusta jo hot doggeja matkalaisille. Tälläkin kertaa kävin syömässä yhden ennen lähtöä. Kioskinpitäjät on äärettömän ystävällisiä ja kohteliaita.

Joka kerta kattelen sähköjohtojen sekasotkua kadun varrella(kuvassa), ja ihmettelen miten näin voi olla.
Kyselen anopilta kelloa kunnes on aika lähteä viimeiselle kävelymatkalle bussia odottamaan. Bussi tulee suunnilleen aikataulussa, eli kello 15:00 ja kummallisesti päästään lähtemään odottamatta yhtäkään kadonnutta/eksynyttä matkalaista. Yleensä niitä on vähintään yksi ja matkanjärjestäjä huutaa keskellä katua kurkku suorana myöhästyneille. Pitää keritä pois Buenos Airesin alueelta ennen iltaa, ettei bussia pysäytetä ja ostoksia takavarikoida. Kaikista pitäisi olla kuitti, muttei koskaan ole.
Päästään bussiin. Joltain naiselta on varastettu jonkun liikkeen sisällä puoli jätesäkillistä lastenvaatteita ja laukku. Nukutaan. Illalla pysähdytään Villa Mariassa.

 Vessa on täynnä ihmisiä lataamassa puhelimiaan. Joilla on rahaa, syö. Köyhät juo matea. 50minuuttia ja matka jatkuu kotiin asti. Saavutaan väsyneinä ja likasina kello 07 aamulla. Odotetaan että saadaan tavarat ja pakataan ne autoon. Mies on tullu hakemaan. Kotona tavarat sisälle ja suihkuun ja purkamaan tavarat, hinnottelemaan ja laittamaan esille. Kokkaamaan, syömään ja siestalle. Illalla avaamaan putiikki.

Sunnuntai

 

-Asado-

Sunnuntaisin Argentiinassa valmistetaan asado, eli grillataan. Porukkaa voi olla enemmän tai vähemmän, meillä tänään harvinaisesti vähemmän ja syötiin ihan kahestaan omassa kodissa :)

Täällä kai normaalisti syödään hitaasti, keskustellaan samalla ja nautitaan elämästä. Meillä kuitenkin yleensä syödään nopeesti, ähkyyn asti ja sitten vasta keskustellaan :D
Ruokajuomana toimii viini soodan tai kokiksen kanssa, mutta tänään oltiin ihan limulinjalla.

Asado tehdään normaalisti keskipäivällä, mikä musta on aina ollu kummallista. Varsinkin kesällä. Kuka haluaa grillata auringon porottaessa kuumimmillaan?
Näitten vastaus siihen on kuitenkin se, että pyritään aina syömään se vaikeemmin sulatettava ateria päivällä, ja illalla jotain kevyempää. Normaalisti kyllä illalla lämitetään se päivällä grillattu liha, joka on jäänyt, jos on jäänyt, joten en aina ihan ymmärrä näitten logiikkaa :D

Laitoin joulupöytäliinan, koska täällä väitetään että pitäsi alkaa kuusta jo koristelemaan, mutta jotenkin toi joulufiilis on täällä vähän hakusessa kun on kuuma. En oo vieläkään tottunu. Joulu tulee ja menee aina vähän yllättäen. Täällä ei oo sellasta joulun taianomaista tunnetta, niinkun Suomessa.
Toki sitä aina odottaa, että jospa tänä jouluna joulu tuntus jo enemmän joululta, mutta ei se vaan tunnu normaalilta jouluaatolta syödä voileipiä ja pitsaa kauheessa helteessä keskellä yötä..
Täällä juhlitaan vasta aattona kello 00.00. Kilistellään siiderin kanssa ja toivotaan kolme toivetta. Halataan ja toivotellaan Hyvää Joulua.
Suomessa taas joulu alkaa jo aattoaamuna. On joulu koko päivän! Vaikka ois töissä niin silti on joulu!!!
Toivotaan, että tänä vuonna joulu ois enemmän joulu.
Ehkä tähän joskus tottuu :)

Päivä oli erittäin kaunis, taivas melkein pilvetön, pieni tuulenvire ja lämmintä riittää :)

Siesta vietettiin sängyssä telkkaria katellen, mikä on tyypillistä. Sen jälkeen urheiltiin koiran kanssa tuolla kuumuudessa.
Hetki taas ilmastoidussa huoneessa ja sitten jäätelöä ostamaan! Onnex meillä on nykyään jätskibaari ihan naapurissa :)

Loppuillasta vielä tortillas a la parrilla ja täydellinen argentiinalainen sunnuntai on valmis :)

 

Riita

Mitä ihmiset tekee, kun riitelee puolisonsa kanssa? Siis tarkotan sellasta ihan yleistä parisuhderiitaa, joka ajoittain tuntuu maailmanlopulta, ja joskus taas et kolmen minuutin päästä enää muista mistä koko juttu sai alkunsa.
Oon miettiny, että tunteeko muut riitelemisen ulkomailla asuessa jotenki erilaisena? Onko riitely erilaista eri maissa? Kuulostaa tyhmältä, mutta luulen että jostain kulttuurieroista johtuen esim.tappelun aiheet saattaa olla joskus meille normaalista poikkeavia? Henkilökohtasesti en nyt välttämättä oo sellasiin kauheesti törmänny, tai en ainakaan muista, vaikka on varmasti tapeltu usein hyvinkin typeristä jutuista. No, alkuaikoina kyllä nahisteltiin siitä, kun en nyt tajunnu että ei kukaan saa nähdä mua pyyhkeeseen kietoutuneena. Kun asuttiin vielä tuola alakerrassa niin suihkusta kävelin kyllä aina makuuhuoneeseen pyyhe päällä, eikä siitä tullu mitään ongelmaa. Mutta sitten jos joku toinen mies näkee mut pyyhe päällä, niin se ei todellakaan oo hyväksyttävää. Meillä taas saunakulttuurin takia siinä eioo mitään ihmeellistä. Sitä ihmettelen edelleen miten mä voin kuitenki mennä uimaan julkisella paikalla bikineissä? Kyllähän siinä nyt näkyy paljasta pintaa huomattavasti enemmän ku pyyhe ympärillä. Mutta nää on näitä kulttuurieroja :)

Miten te riitelette? Mä oon mykkäkoulu-ihminen. Sitä voi kestää monta päivää. Joskus jätän mieheni jopa ilman ruokaa. No, yleensä kyllä aina löytyy jotain syötävää, oon niin  kiltti, ettei se loppujenlopux nälkäänsä varmasti kuole. Mies liittyy yleensä mun mykkäkouluun mukaan, se on jo oppinu, ja pikkuhiljaa se alkaa sitten tekemään rauhaa jollain pienillä eleillä, kuten kaatamalla mehua syödessä myös mun lasiin, hiljentämällä telkkarin ääntä kun yritän nukkua, koskemalla varpailla mun varpaita peiton alla, sellasia juttuja että tajuun että nyt sille alkaa riittää. Sitte jatkan vielä hetken ja lopetan. Itekkin kyllästyn, tai oikeestaan tylsistyn puhumattomuuteen melko nopeesti.
Mykkäkouluni aikana tykkään tehdä suursiivouksia. Kauheen mielelläni nukkuisin ärsytykseni pois, mutta jostain syystä en juuri silloin pysty nukkumaan. Energia on pakko purkaa johonkin, ja kieltämättä siivoominenhan on hyödyllinen tapa purkaa sitä. Normaalin siivoomisen ja raivopäissään siivoomisen ainoo ero on se, että hiukan ärtyneenä siivotessa mua ei haittaa häiritä miehen siestaa, päiväunia tai telkkarin kattomista tms. Normaalisti yritän antaa olla sen rauhassa sen hetken ku se siestalla kerkee rentoutua, ja yleensä oon sen seurana. Vihasena vaihdan vaikka lakanat sen ollessa sängyssä. Kyllä se siitä nousee. Yleensä se ottaa nää mun vihasiivoukset aika hyvin. Ja parempi niin.

Asioista heti, ja suoraan puhuminen ei myöskään oo kauheesti meijän juttu..Mulla siitä syystä, että  jos mun pitää puhua tunteistani ni alan vaan automaattisesti itkemään. Vaikka kuinka oisin  hetkeä ennen raivon vallassa suunnitellu kaiken sanottavan täydellisesti, ni kun avaan suuni niin ei se vaan toimi. Kaikki hyödyllinen unohtuu. Sama homma jos mun pitäs puhua tunteistani julkisesti. Tai pitää puheen? No en varmasti pidä! Täällä on tollasia ärsyttäviä tapoja, joissa vaikka synttärisankaria pitää onnitella kaikkien kuullen oikeen siirappisesti. Ja vastaavasti synttärisankari sitten kiittää kaikkia yhdessä oikeen tunteellisella puheella. En varmasti sano mitään! Kiitosta vaan kaikille! (Tää on muuten jo tapahtunu, ja siitä on videomateriaalia. EN julkase)

Mutta sitten on se toinen juttu, johon vihasiivous taas ei auta. Pitäis avautua jollekkin. Kenelle? Oon oppinu että täällä pitää valita hyvin tarkkaan ihmiset joille luottaa syvimmät ajatuksensa. En halua yleistää, mutta täällä juorutaan ja ollaan kateellisia. Hyviä ystäviä on siis vaikea löytää. Joskus tulee sanottua jollekkin leikkelekaupan tytölle jotain yleispätevää pahaa miehistä,vitutuksen vallassa, mutta mä oon kuitenki suomalainen, joten en avaudu tuntemattomille koko elämääni.
 Jostain syystä nää tuntuu olevan myös kovin tarkkakatseisia siitä, että jos oot jostain syystä surullinen, etkä onnistu peittämään sitä tarpeeksi lahjakkaasti niin varmasti joku kioskin rouva kattoo sua sellasella kyllä se siitä-katseella, että alkaa ihan itkettää. Tutummat jopa kyselee että mikäs nyt on. Tutummalla tarkotan sitä lempileipomon myyjää. Joskus tekee mieli avautua oikeen kunnolla mutta jätän tekemättä koska kohta tietää koko kylä ja se ois ikävää. Sitten saat viikon katella niitä kyllä se siitä-katseita ympäri kylää, vaikka kuin oisit ollu vaan surullinen siitä tappelusta joka sai alkunsa likasista sukista.
Tietysti on aina joku, jolle voi kirjottaa näppäimistö sauhuten ja avautua kaikki, ja kyllä sekin jo helpottaa huomattavasti, mutta ei se vaan oo sama asia ku puhua asiasta kasvotusten.

Ja mitä sitten, jos kiukkusiivous tai leikkelekaupan tytölle heittämäsi miehet on perseestä-kommentti ei riitä?  Sillon kun on sellanen olo että nyt on pakko päästä pois rauhottumaan. Mutta minne? On kuitenki eri asia kiukutella omassa vessassa tai keittiössä, kuin vaikka kaverin luona. Kotiinkin on kuitenki vähän turhan pitkä matka. Vaikka alat niitä lentolippuja kiukuspäissäsi kattomaan, niin tajuut kuitenki että ehkä se riita on jo päättyny muutaman kuukauden päästä, kun sen lähdön aika tulis. Ei kukaan oo niin lahjakas mykkäkouluilija. Että ei täältä ovet paukkuen ainakaan kovin kauas lähetä. Matkalaukkuunkaan ei mahdu läheskään kaikki mun tavarat, joten mitäs mä niille teen kun maailmanloppuriitaa pukkaa?
 Joskus oon kokeillu kävelylenkkiä. Se on teoriassa kauheen hyvä idea, mutta käytännössä en ymmärrä miten ihmiset uskaltaa lenkkeillä täällä. Vihasia koiria joka nurkalla. Siestalla ja öisin ne on vielä jotenki ärsyyntyneempiä ku normaalisti. Anoppi käy kävelyllä kepin kanssa. Koirat vihaa sitä. Musta koirat yleisesti ottaen tykkää, ja oonki ystävystyny monen paikallisen kulkukoiran kanssa. Välillä oon saanu anopin vihasex, koska taas joku kulkukoira seuras meitä kotiin asti, koska annoin sille huomiota. Niin joskus käy. Oon yrittäny muuttaa tapani. Vaikka ois kuin söpö koiruli niin tutustuminen ei mee enää moikkaamista pidemmälle. Adoptoisin ne kaikki, mutta ku ei meille nyt vaan mahdu. Noudan ne sitte ku mulla on iso kartano missä ne voi kaikki telmiä yhdessä <3

 Mutta siis kävelylenkeillä vastaan tulevat koirat ei oo niin ystävällisiä tapauksia kuin esim. jossain turistipaikoilla tai ravintoloissa ruokaa kerjäävät koirat. Suuri osa on pihoissa aidan takana, mutta sitten on niitä vapaita reviiriään vahtivia tapauksia. Kävelylenkit ei siis oikeen käy. Ja juoksemista en suosittele kenellekkään, koska koirat lähtee satavarmasti perään. Vois tietysti toimia myös inspiraationa juosta kovempaa, mutta kyllä ne mut kiinni saa. En mä niin kovaa juokse.

Julkisesti täällä ei kanssa riidellä. Kulissia pidetään yllä. Erot saattaakin tulla ihan puista. Esim. Jos me riidellään niin appivanhemmat yleensä saattaa tietää, tai sitten ei, mutta jos nyt just on joku supertärkee sukujuhla johon on ihan pakko osallistua niin kyllä siellä sitten näytellään onnellista pariskuntaa vaikka ois kuin sukset ristissä jostain viimesestä suklaapalasta.

Miten te siis teette sen? Onko se jossain erilaista? Musta ois kauheen kiva opetella riitelemään jotenki rakentavasti, ja suoraan sanottuna oon kyllästyny mykkäkouluihin. Mitä muuta sitä voi kehittää? Vinkkejä? :D

Rauhaisaa joulunodotusta kuitenkin kaikille! :P

Tortilla de Papas (ruokaohje)

Helin keittiöstä terveppä terve!
Päätin nyt vihdoin sitten alottaa jotain ruoka-aiheista juttua, ku kerranki kiireessä kokatessa kerkesin ottaa muutaman kuvan.. Tänään valmistetaan siis Tortilla de papas, eli suomeksi perunamunakas. Toimii hyvin yksinään, tai minkä tahansa seurana. Kana, kala, liha, kaikki käy!

 

 Tarvitset:
n.4 munaa
n.1 sipuli
n.6 keitettyä perunaa
suolaa
pippuria
öljyä

Laita pannu kuumenemaan ja reippaasti öljyä. Mikä tahansa paistamiseen käytettävä öljy käynee..

Raasta perunat. Tähän käy erittäin hyvin vaikka edellisen päivän jämäperunat, niinku mulla oli. Raastoin ne jääkaappikylmänä niin ei mee hermot. Jos ei oo jämiä niin kannattaa keittää ne vaan vähän pehmeix ja antaa jäähtyä hyvin ennen raastamista. Sormet palaa. Kokeiltu on.

Pilko sipuli pieneksi silpuksi tai raasta. Oman maun mukaan, ite en laittas välttämättä ollenkaan, koska en tosiaan oo sipulin ystävä, mutta antaa oikein annosteltuna hyvän maun moneen ruokaan..

Laita kulhoon sipuli, perunaraaste, suola ja pippuri.
Lisää munat ja sekoita. Koostumus saa olla melko löysä.

Kaada seos kuumalle pannulle ja säädä hella minimille!

 

Anna kypsyä n. 10 minuuttia, ja käännä. Helpoin tapa (ainakin mulle) on laittaa iso lautanen pannun päälle, lautasen päälle pyyhe ja kääntää koko homma ympäri painaen lautasta pannua vasten. Mä teen sen vielä tiskialtaan päällä ihan varmuuden vuoksi :D Ja lautaselta sitten ujutetaan tortilla takas pannulle. Anna kypsyä vielä n. 5 minuuttia.

-käännettynä pitäs näyttää tältä, tai vähemmän kärähtäneeltä-
 

Nauti vaikka sipulipihvin kanssa, tai työnnä koko homma uuniin odottamaan loppupäiväksi, koska mies ei tullutkaan kotiin syömään (näin mulle kävi tänään) :D Sopii onneksi myös iltapalaksi :)

 

 

 

 

 

Hyvää ruokahalua!!!!!

Kuumuus

On taas se aika vuodesta, että helteitä alkaa pukkaamaan. Lokakuu oli selkeesti aikasempia vuosia viileempi, ja marraskuu vaikuttas olevan samanlainen. Onneksi. En uskonu, että tulisin tätä päivää näkemään mutta kyllä se nyt on tapahtunu. Oon kyllästyny kuumuuteen.

 Nautin enemmän sellasista inhimillisistä päivistä, jolloin mittari ei nouse kolmenkympin yläpuolelle(neljästäkympistä ei jaksa edes puhua). Eilen nousi, ja samantien meni myös kaikki fiilikset tehdä yhtään mitään. Kokkaaminen ei kiinnosta, koska keittiössä istuminenki on tukalaa. Lämmitä siinä sitten vielä uuni tai käytä hellaa, ni fiilis vaan paranee. Ruokahalua ei juurikaan ole. Siivoksen hoidan normaalisti siestalla. Viime kesänä puunasin kämppää lattiasta kattoon kello kolme iltapäivällä neljänkympin helteessä, vain odottaen sitä hetkeä että pääsen suihkun kautta päikkäreille. Jossain vaiheessa tajusin, että ei näin. Kesäkuumalla iltasiivous on ehdoton. Kuumassa eläminen ei oikeesti oo niin ihastuttavaa ku kuvittelin. Onhan se lomalla ihana maata jossain rannalla, pulahtaa välillä uimaan raikkaaseen veteen, ja sen jälkeen käydä suihkussa ja nukkua päikkärit <3 Ja illalla baariin! Mutta vaikka niin eksoottisessa Argentiinassa asunkin, ni karu totuus on että jos siestalla puunaan ja moppaan muutaman tunnin, ni suihkun jälkeen (mikäli sinne jaksan raahautua) oon niin poikki että nukun räkä poskella pari tuntia, poistun vastahakoisesti ilmastoidusta huoneesta loppuillaksi alakertaan töihin, (ilman ilmastointia ja avoimet ovet) siellä istun hikisenä kunnes aurinko laskee ja vähän päälle, ja illalla ei tosiaan enää huvita lähteä baariin. Oikeen hyvällä tsägällä sitä jaksaa sen päivän neljännen suihkun jälkeen kävellä jätskikioskille. Ja siitä sänkyyn.

  Eli innolla odotan taas niitä päiviä, kun syödään hiki päästä valuen, Fabian kiittää ja poistuu erittäin nopeasti ilmastoituun makuuhuoneeseen, kun ite jään vielä pesemään astiat. Tää todennäkösesti kuulostaa tosi fiksulta, mutta muistan viime kesänä syöneeni talouspaperi liimaantuneena hikiseen otsaani. Se oli joku epätoivonen ele yrittää saada kanssasyöjä paremmalle tuulelle kuumuudesta huolimatta. Kuumuus aiheuttaa myös ärtymystä, jollette tienneet.. 

 Ja sitten on vielä niitä päiviä, kun vettä ei ole. Meillä on onnex toi tankki tuola katolla, mutta sen hauska puoli kesäsin on että se vesi kuumenee. Sillä ei paljo huvita suihkutella.
Ja sitten ne painajaismaiset päivät ku eioo sähköä. Mitä sitä voi tehdä? Makaat ihan hiljaa liikkumatta sängyssä tai lähdet etsimään viileää vettä. Viime kesästä muistan yhen erittäin helteisen maanantain, jolloin joku fiksu päätti poikkasta meiltä sähköt siestalla. Ajettiin lähimpään joenmutkaan ihan vaan nähdäksemme että sielläkään ei ollu vettä. Oli pakko lähteä tonne vuorille asti, jokeen, kiven päälle istumaan, ihan iltaan asti. Sellaset päivät on kyllä samalla niitä ihanimpia <3 Mikäli on mahdollisuus lähteä ettimään sitä vettä..

Panttipullo

Argentiinassa tehdään monet asiat eri tavalla kuin Suomessa. Ja on paljon kummallisia asioita, joita en ennen tiennyt. Tässä niistä muutamia..

Yx ensimmäisistä asioista jonka täällä opin, oli poskipusu tervehtiessä. Ei kuulosta vaikeelta. Ensimmäinen tervehtimäni argentiinalainen Argentiinassa, oli mieheni setä, joka tuli meitä noutamaan lentokentältä. Ei mennyt ihan putkeen se tervehdys. En ilmeisesti oikeen tienny mille puolelle pusutellaan ja tästä aiheutui epäilyttävää heilumista. Myös käsien paikka on välillä ollu hakusessa, koska jotkut tavallaan halaa siinä pusun yhteydessä. Sitten on niitä, jotka sekottaa mut edelleenkin pussaamalla kummallekkin poskelle. Nykyään homma alkaa olemaan jo hallussa, mitä nyt joskus tulee vahingossa vielä hipelöityä jonkun tissejä..

 Seuraava oppimani asia oli kaljan ostaminen. Siinäkään ei pitäis olla sinällään mitään ihmeellistä, mutta Argentiinassa jos haluat ostaa ihan paikallista kaljaa, mukana on oltava tyhjä pullo. Tää on vähän niinkun panttisysteemi on Suomessa.
Tyhjää pulloa vastaan saat ostaa täyden. Ilman pulloa jäät tyhjin käsin. Tai joudut ostamaan jotain kansainvälistä merkkiä, joka on kalliimpaakin. Puolen litran pullot myydään ilman panttia. Litran pullot, jotka on lasisia, ja suosituimpia, taas panttipullolla. Sama homma cokiksen kanssa, mutta sitä myydään myös muovipulloissa ilman panttia ja pantin kanssa. Paikallisten mukaan lasipullossa oleva on parempaa. Ja kahden litran pullossa oleva on pahempaa, kuin kahden ja puolen litran pullossa oleva. Hämmästyttävää kyllä, se on totta.
Tähän päivään mennessä mulle ei oo selvinny mistä sen ensimmäisen pullon saa. Siis jos missään ei myydä ilman panttipulloa, niin et saa ostettua sitä ensimmäistä. Mistä se siis tulee? Meillä on onnex aina ollu.

 Lakanat on erilaisia. Kun ostat lakanat, paketissa tulee aluslakana, tyynyliinat ja päällyslakana. Pussilakanoita ei ole. Pedatessa päällyslakana laitetaan jalkopäästä patjan väliin, jolloin lakana muodostaa eräänlaisen pussin. Siellä pussissa sitten nukutaan. Siis vähän niinkun menisit pussilakanaan sisälle. Tai makuupussiin. Ainoo ongelma tässä on se että saat kerrallaan vaan toisen jalan ulos lakanoista, jos on kuuma. Muuten ihan jees, koska petaaminen on helpompaa. Pakko myöntää, että tähänkään en tiedä syytä. Ite mietin alux että se liittyy jotenkin siihen ettei mitkään örkit pääse sänkyyn niin helposti?
 Tiskaaminen tapahtuu sienellä. Tiskiharjaa en oo nähny kolmeen vuoteen. Ostin yhet hankalasti tiskattavat lasit ja mun käsi ei mahdu niihin niin että saisin pestyä ne sienellä, joten mun oli ostettava pulloharja, joita täällä kutsutaan tuttipulloharjoiksi.
Tästä päästään kynsiharjoihin. Kynsiharjan oikea käyttötarkotus on täällä mysteeri. Nää pesee niillä kenkiä, ja ihan mitä tahansa muuta, paitsi kynsienalusia. Ostin kerran itelleni kynsiharjan ja loppujenlopuksi sillä pestiin auton mattoa.
 Posti kulkee jopa lauantaisin, mutta ne tuo lähinnä laskuja. Roskapostia ei oikeastaan ole. Ois ihana saada joku vaatekuvasto joskus... Täällä puuttuu useimmilta myös postilaatikko, joten posti on tuotava ovelle asti, jota taas hankaloittaa talonumeroiden puuttuminen. Meijän virallisessa osotteessa ei esim. ole numeroa ollenkaan. Eikä naapureilla. Eli kaikilla tällä kadulla asuvilla on sama osote. Oikee postimiehen painajainen.

Korostan taas, että nää on itse kokemiani asioita, enkä tiedä kuinka yleisiä ne on.. Tuskin kuitenkaan ihan koko Argentiinassa on asiat näin.. :D

Ikävä

Tästä tulee nyt tällanen nyyhkympi juttu, joka lähti siitä että lueskelin äsken vanhoja juttuja facebookista. Nää on asioita, joita on joskus vaikeempi selittää vaikka ne tulis kuin sydämestä.
 Ennen ku mä lähin tänne, ajattelin että mulla tulee kauhee ikävä perhettä, sukulaisia ja kavereita. Ja siis tottakai tulikin. Mut sen ikävän oon saanu normipäivinä ainaki jotenki huomaamattomax. Ekax ehkä sillä että kaikki oli niin uutta ja outoa, joka päivä oppi jotain uutta, eikä oikeesti ollu aikaa miettiä Suomea ja ihmisiä siellä. Joinain juhlapyhinä ikävä kuitenki korostuu selkeesti. Kaikki miettii nyt, että jouluna. Ei. Mulla on tähän mennessä ollu eniten ikävä vappuna :D 
 Virallisesti mulla tuli ensin ikävä kaikkia syömiseen liittyviä juttuja. Äitin tekemiä sämpylöitä. Juustoa. Fetajuustoa ja halloumijuustoa. Salmiakkihan nyt on sanomattakin selvää.. Vaikka kuinka yritin tottua paikallisiin ruokiin, ja lopulta totuin vähän turhanki hyvin, ni tuli välillä sellanen olo, että antakaa mulle muusia ja uunimakkaraa!!!!!!! Usein ku oon ollu jossain reissussa, oon laittanu äitille viestiä, että jos millään viittisit tehä mulle uunimakkarat ja muussit valmiix ku palaan ♥

 Ja sitten tuli ikävä kaikkia täysin itsestäänselviä juttuja, kuten kunnon suihkua, saunaa, vuodenaikoja, lumessa rämpimistä, vesisateessa kävelyä, kylässä käyntiä, valkosta joulua(ei ehkä ihan itsestäänselvyys),kaupassa käyntiä sillai että tunnistat kaikki tuotteet ja löytyy just sitä mitä haluut. Edelleenki on juttuja joita kaipailisin. Niinku palasokeria, tai en mä sitä kaipaa, mut sitä en oo löytäny :D Tai tummaa kaakaojauhetta. Tekiskö vähän mieli tehdä mokkapaloja, mutta en löydä kaakaoo vaikka löydänki suklaakakkua!! Ristiriitasta.

Suurimman osan haikailemistani jutuista oon kuitenki oppinu tekemään ite jotenki. Pikakahviinkin oon tottunu, mutta johtunee varmaan siitä etten oikeeta kahvia oo juonu yli kahteen vuoteen. Ja kieltämättä pikakahvi on järkyttävän helppo tehdä. Ainakin jos teen sen omaan tyyliini.. Nää sekottaa sitä pikakahvijauhetta tilkkaan kuumaa vettä ja vatkaa sitä noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee vaahtoa. Ja maitoki pitää kuumentaa! Jotkut juo tulikuumana ja jotkut oottaa että se jäähtyy. Oliko siinä sitten jotain järkeä kuumentaa..
Tulikuuman maten juomista harjotin itsekin aluksi, mutta parin vuoden aikana poltin kitalakeni kolmisen kertaa ja siinä vaiheessa kun mun toinen etuhammas turvotuksen takia jäi uuteen asentoon, päätin alkaa juomaan mateni kylmempänä.
 Elektronisista laitteista kaipaan isompaa uunia ja paahdinta. Näppärästi leivät saa tosin paahdettua mun pikku-uunissakin. Isomman uunin ja paahtimen toki vois myös ostaa.. Mikroa en oo ikävöiny juuri koskaan, vaikka Suomessa sitä käytin varmaan päivittäin. Kaasuhellalla kuumentaa minkä tahansa ruoan nopeesti. Kuumaa kaakaota en oo tehny vielä kertaakaan just mikron puutteen takia. Mä en tunnu tajuuvan kuinka helppoa joku asia on ennenku kokeilen. Teen pitsa/leipätaikinan viidessä minuutissa ja tomaattikastikkeen tuoreista tomaateista kymmenessä, mutta kuvittelen että maidon lämmittämiseen kattilassa menee tunti?!

 Joskus mietin myös juttuja, joitten luulen tuntuvan oudoilta kun tuun Suomeen käymään, mutta jotka on täällä jo ihan normirutiinia. Kuten vessapaperin heittäminen roskikseen. Jos mä teen sitä päivittäin, ni kuin mä taas totun heittää sen pönttöön? Ja sitten taas takas roskikseen? Tai kenkien käyttö 24/7. Pakko myöntää että joskus (viimex tänään), kun kukaan ei nää, kävelen sukkasillani kotona. Vaikka ois kuin monet tossut maassa lojumassa on joskus ylivoimasen vaikeeta laittaa jotkut niistä jalkaan sängystä noustessa. Varsinki jos nousen sängyn väärältä puolelta, jossa mun kengät ei ookkaan. Mutta tätä teen vaan sukat jalassa. Joskus hyvin hyvin harvoin paljain varpain, jos oon just pessy lattiat. Minkä takia Suomessa jalat ei likaannu niin nopeesti ku täällä?? Vaikka kuin kävelisit nurtsilla paljain varpain? Sitä on ikävä. Ja kylmää lattiaa kesäkuumalla. Taas salaisuus: Argentiinalaiset käy suihkussaki varvassandaalit jalassa. Mä käyn joskus kesäsin ilman. Useinki. Musta on ihana tuntea kylmä lattia jaloissa, ku on +40 astetta lämmintä. Että ehkä mä kuitenki siihen totun uusix, jos sitä kerran ikävöin. Ja siellä kun ei oo pelkoa, että skorpioni pistää sua varpaaseen suihkussa ollessa..
 Sitten jos pääsis siihen asiaan. Tänään, ja monesti aiemminkin, mulla tuli ikävä taas ihan normaaleja juttuja. Normaaleja ihmisiä. Normaalia kanssakäymistä. Sellasta tyhmää höpötystä, jota en espanjallani vielä niin hyvin osaa ku haluaisin. Sellasta turhaa keskustelua, jossa puhut miettimättä (ensin) mitä sanot. Että joku ymmärtää täydellisesti, vaikkei oiskaa mitään ymmärrettävää. Tekstiviestejä. Kahvitteluhetkiä. Tupakkataukoja. Pitkiä krapula-puheluita. Geisha-patukoita. Reissuja. Sellasta väsynyttä keskustelua, jossa ei loppujenlopux oo mitään järkeä, mutta se on sillä hetkellä parasta maailmassa. Että joku kutsuu sua turpox ja sä kutsut sitä urpox. Ihmisiä, jotka ymmärtää yhestä sanasta. Sellaseen ymmärtämiseen menee tietysti aikaa. Enkä väitä etteikö mulla ois täälläkin sellasia hetkiä näitten ihmisten kanssa, jollon ymmärretään puolesta sanasta tai vaan katseesta, mutta ihan jo kielenki takia se ei vaan oo sitä mitä se vois olla. Ainakaan koko ajan.
 Näillä on omat oudot juttunsa, joita rakastan, mutta ei nää vaan oo sellasia omituisia höpöttäjiä niinku Suomessa parhaimmillaan jonkun kanssa voi olla. Sellasia, että jutussa ei oo ollu pointtia enää aikoihin ja silti jatketaan. Ja että siitä kehittyy joku pysyvä inside-juttu, jonka alkuperää ei muisteta.
 On meilläki omat juttumme täällä, joita ei taas pysty selittää sinne päin. Joskus yritän, ja tulee vaan tyhmä olo koska on juttuja jotka ei vaan oo hauskoja suomex. Ja juttuja jotka ei oo hauskoja espanjax. Ei, vaikka kunka selittäisit. Ehkä se on just se raja joka joskus tökkii. Koska susta kaikki on hauskaa ja yrität väkisin saada siitä hauskaa kielellä kuin kielellä. Ja epäonnistut. Niitten juttujen takia tulee joskus sellanen tunne ettei oikeen kukaan ymmärrä sua enää kunnolla.
 Jotenki koko Suomi ja kaikki siihen liittyvä on pysähtyny mun mielessä. Mä luulen että kaikki on vieläkin siellä mihin ne jäi kun mä lähin. Vaikka toki tiedän ettei niin ole. Asiat muuttuu. Ihmiset muuttuu. Mä en vaan usko ennenku nään. Niinku en voi uskoa että se maito lämpenee kattilassa nopeesti, ennenku oon kokeillu.

Viikkokatsaus 2

Maanantaina oli meijän kolmas hääpäivä: http://helskaaa.blogspot.com.ar/2015/10/haapaiva.html
Tiistaina juttelin äitin kanssa, kuten joka tiistai. Normipäivä, ei mitään ihmeellistä. Iltapalax tein voileipiä ja ranskalaisia <3 Teki taas mieli kaikkee terveellistä..

Keskiviikko. Juttelin iskän ja Mallun kanssa hetken aamusta. Koko siestan vietin siivotessa kämppää lattiasta kattoon. Myöhemmin sää muuttu niin epäilyttäväx, etten ollu varma onko pilvistä vai onko taivas vaan täynnä hiekkaa. Ja hiekkaahan se oli. Illan aikana luin uutisista, että eri puolilla Argentiinaa oli ollu ns.hiekkamyrskyjä, ukkosmyrskyjä ja satanu todella isoja rakeita. Monessa paikkaa oltiin ilman sähköjä. Meille toi hiekkamyrsky saapu illalla, mutta kesti noin 5 minuuttia. Kerkesin lähinnä sulkea ikkunat, ovet ja päästää koirat sisälle ku se oli jo ohi..
Torstai. Siestalla haettiin anopin kanssa salaisesta paikasta lisää vaatteita myytäväx, ku valikoima alko olee jo aika heikko ja argentiinalaiset rakastaa antaa vaatteita lahjax. Sinänsä hyvä idea, koska vaatteet on ainaki hyödyllisiä, mutta alux se oli tosi kummallista, koska ei Suomessa tehdä niin. Päivällisex syötiin tätä:

Perjantaina meijän piti mennä jakamaan siestalla vaalimainoksia appiukon avux. Sää muuttuki sitte yhtäkkiä niin tuulisex, että anopin kanssa päätettii että ne lappuset lentää kuitenki tuulen mukana, ni ei siitä oo mitään hyötyä.. Viime vaaleihin käytiin kävellen niitä jakamassa ovelta ovelle ja muistan kyllä että aikaa meni enemmän koirien häätämiseen, ku itse työskentelyyn. Nää niin tykkää jättää koiransa vapaax täällä, et saa olla hyvin varovainen joka puolella. Illalla oli tätä: http://helskaaa.blogspot.com.ar/2015/10/aitienpaivan-illallinen.html

Lauantaina kaikki heräs vähän tavallista myöhemmin. Aamu meni väsyneenä ja asiakkaitakin kävi ihan kiitettävästi ostamassa lahjoja äitienpäivää varten. Sietalla päätin leipasta itelleni pitsan, mitä teen epäterveellisen usein lauantaisin, koska Fabian tekee pitkän päivän ja syö töissä. Taikinaa tuli niin paljon(kun mähän en aineksia mittaile!), että tekasin pari valkosipulipatonkia, jotka vein heti uunista kuumana pesulaan pojille ja Fabianille syötäväx. Tein yhden ison pitsan, 5 pientä ja pellillisen sämpylöitä :D
Ruoan jälkeen kirjottelinki tässä edellisetä illasta, ja sitte päätin vetää pikaset päikkärit vaikka kello oli jo melkeen puoli viisi. Koiran kanssa koisattiin kilpaa kun kuulin että joku soittaa ovikelloa. Kello oli puoli seittemän. Äkkiä alakertaan auttamaan anoppia asiakkaitten kanssa. Se leikkas just hiuksia ja yx rouva oli kokeilemassa jotain mekkoa.. Illemmalla tuli setä perheineen käymään, kuten melkein joka lauantai. Tällä sedällä on 2 lasta, jotka on jo yli kolmekymppisiä, ja kummatkin sairastu n.15 vuotta sitte skitsofreniaan. Vanhempi poika asuu kotona, ja vaikuttaa ihan normaalilta, mutta melko epäsosiaaliselta ihmiseltä. Tyttö on vaikeemmin sairas ja on viikot jossain laitoksessa ja viikonloppusin kotona. Vaihdettiin siinä hetki kuulumisia. Setä oli nähny Suomen jalkapallomaajoukkueen pelin telkkarista, ja tasapelistä huolimatta sano että ne pelas hyvin :D Appiukko oli sitä mieltä, ja mitä kaikki täällä sanoo, että Suomen pitäs hankkia argentiinalaisia valmentajia, ni ne alkais pärjää paremmin jalkapallossa. En oo jalkapallosta koskaan ollu erityisen kiinnostunu, mutta täällä sitä tulee seurattua väkisin ja kyllähän se vaikuttaa siltä että Suomi on ainoo maa naapureistaan, joka ei koskaan pääse MM-kisoihin :D  Lähtiessään setä jätti vielä lahjax grillilihat ja chorizo-makkarat.
Ennen sulkemista valittiin lahjat anopin äitille, siskoille ja muille sukulaisille vietäväx seuraavana päivänä.
Tänään, sunnuntaina muut lähti sitten anopin siskon luokse juhlimaan äitienpäivää. Mä jäin kotiin. Sunnuntai on ainoo vapaapäivä, joten mieluiten vietän sen kotona, tai tehden jotain mitä mua ite kiinnostaa, koska muuten ei sellaseen oikeen oo aikaa. Ja lisäx en oo kenenkään äiti, eikä mun äiti oo täällä, eikä suomessa oo äitienpäivä, joten ei oikeen ollu fiilistä juhlia.

Äitienpäivän illallinen

Argentiinassa äitienpäivää vietetään lokakuun kolmas sunnuntai, eli huomenna.
Me oltiin eilen appiukon työnantajan (provinssin kansanedustaja) järjestämällä äitienpäivän illallisella. Ilallinen oli tarkotettu lähinnä appiukon työkavereille ja niitten perheille. Erityisesti äideille. Lisäksi oli kutsuttu ensi viikon sunnuntain vaalien ehdokkaat, ko. puolueesta. Kyseessä vaalien toinen kierros ja valitaan kansanedustajia, senaattoreita, kuvernööri ja presidentti.
Mentiin koko joukko, vaikka kutsu oli kahdelle. Juhlissa kuokkiminen on täällä melko normaalia. Tän tyyliset juhlat menee melkeen aina saman kaavan mukaan.

-alkuilta-

Ensin odotetaan että kaikki saapuu paikalle, johon voi mennä hyvinkin pari tuntia. Jos sanotaan että pitää saapua klo 22, se tarkoittaa lähinnä että älä saavu ennen kymmentä.

Odotellessa tarjoillaan yleensä ensin juotavaa. Kokista,tai jotain muuta limua. Sen jälkeen tuodaan jotain syötävää. Empanadoja (jotka on verrattavissa pasteijoihin), voileipiä, pitsaa.. Tällä kertaa empanadat oli jo pöydässä, kun saavuttiin ja muut samassa pöydässä olleet söi ne.
Hyvällä tuurilla seuraavaksi pöytään tullaan tarjoamaan viiniä. Tällä kertaa ei.
Suurin osa oli puolenyön paikkeilla kai jo paikalla, koska ruoka tarjoiltiin. Riippuu juhlasta ja järjestäjästä, tarjoillaanko lämmin ruoka vai ei.  Nyt tarjolla oli empanadojen lisäksi possua, perunoita ja vihanneksia hunajakastikkeessa.

Yleensä on melko mahdotonta tarjoilla ruoka monelle suunnilleen samaan aikaan ja vielä kuumana. Tällä kertaa oli onnistuttu. Paikalla oli siis varmasti yli sata henkilöä.
Ruoan jälkeen tuotiin vodkasiiderimehuhedelmä-drinkit. Lisää sai pyytämällä. Yleensä tällasissa tilaisuuksissa ei siis ole palkattu oikeita tarjoilijoita. Esimerkiksi eilen tarjoilijoina toimi miespuoliset työntekijät, koska kyseessä oli äitienpäivä, ja lähes kaikki naispuoliset työntekijät on äitejä.
Jos kyseessä on vaikka synttärit, juhlakalun perheenjäsenet/sukulaiset/ystävät hoitaa tarjoilun. Jos siis jotain haluaa/haluaa lisää, niin kannattaa pyytää.
Ehdokkaat piti puheita äideistä ja sen jälkeen ensimmäinen laulaja alko viihdyttämään äitejä romanttisilla kappaleilla... Henkilökohtasesti en keksi paljon mitään tylsempää.
Mutta tää on taas jotain näitten perinteisiä juttuja, että jos juhlat on naisille niin alotetaan romanttisella meiningillä, josta siirrytään tanssittavampaan materiaaliin. Tällä kertaa lopetettiin naisartistiin, joka lauloi toisen naisartistin biisejä, joissa kerrotaan lähinnä pettämisestä. Joten viimesen artistin laulaessa tanssilattia oli täynnä vain naisia laulamassa, tanssimassa ja huutamassa..

-loppuilta-

Sitten illan kohokohta: Arpajaiset! Jos et koskaan voita mitään, niin mene äitienpäivän arpajaisiin olematta äiti niin varmasti voitat! Rouva kansanedustaja anto mullekkin siis arpalipukkeen, jotka oli tarkotettu niille äideille. Voittajalle kävi lahjan luovuttamassa aina oma lapsi. Mulle sen luovutti Fabian. Voitin ensimmäisten joukossa, mutta siinä kun odoteltiin toista tuntia voittaako anoppi jotain ni huomasin etten ollu kuitenkaa ihan ainoo lapseton voittaja, ja lisäx niillä oli lahjoja ilmeisesti lähes kaikille. Joten toin hyvällä omatunnolla kotiin hoitoaineen ja naamarasvan :)
Sitte ku anoppi oli kanssa voittanu, alettiin tekemään lähtöä, koska arpajaiset vaan jatku ja jatku. Kello oli yli kolme. Osa oli jo lähteny.
Kotiin tuomisix tuli oma arpajaisvoitto, anopin arpajaisvoitto, lähtiäislahja ja 2 kappaletta pöytäkoristeita. Kyllä, täällä juhlista lähdettäessä otetaan kaikki mukaan mikä irti lähtee. Ja kyllä, se on normaalia.

Hääpäivä

Eilen oli meijän kolmas hääpäivä. Ei mitään ihmeempää juhlimista, johtuen mun flunssasta. Olin koko päivän hehkeenä aamutakissa ja pyjamassa, tukka sekasin ja räkäsenä, joten romantiikka oli kaukana :D Aamupäivän aikana vaihdettiin lahjoja ja siihen se melkeen jäiki. Mutta sentään oli lahjat hankittu, Fabian jo joskus kolme viikkoa sitte, mistä olin positiivisesti yllättyny. Se ei oo kauheen hyvä ollu noissa lahja-asioissa, ku ei kuulemma koskaan tiedä mitä ostaa, ni oon yleensä hoitanu sen puolen ite :D Ennen Buenos airesiin lähtöä kysyin siltä sitte että mitä se haluu et ostan itelleni hääpäivälahjax, ja menin sanattomax ku se sano et lahja on jo hankittu ♥
 Viime vuonna me juhlittiin hääpäivää vasta mun synttäripäivänä. En muista minkä takia ei juhlittu oikeena päivänä. Taidettiin olla vaan väsyneitä.
Fabian yllätti mut sillon keskiyöllä kuohuviinillä.

 Se oli hakenu shamppanjalasitki lainaan alakerrasta :) Myöhemmin se kerto mulle että ku se oli töitten jälkeen käyny supermarketissa ostamassa sitä kuoharia ni joku oli kysyny mitä se oikeen juhlii, ni ku se oli selittäny että se meinaa yllättää vaimonsa, ni samassa jonossa olevat naiset oli ollu kauheen liikuttuneita, ja joku oli alkanu jopa sättimään omaa miestään :D
Kädet täristen se avas ekaa pulloa (osti 2, koska toinen hääpäiväx ja toinen synttäreix ), ja paljasti ettei se oo koskaan tehny mitään tällasta kenellekkään :)
Ensimmäinen pullo oli hyvää, toinen kauheeta ja seuraavana päivänä olo sen mukanen. En oo ennen, enkä jälkeen perehtyny lisää noihin paikallisiin kuohareihin :D Jääköön ne juhlapäiviin..

Ensimmäistä hääpäivää suunniteltiin kovasti, mutta kaikki jäi suunnittelu-asteelle. Lopulta hääpäivän iltana ilmesty naapurin poika, toinen meijän todistajista, grilliruokien kanssa kylään ja sano että kyllä nyt pitää juhlia :)

Viikkokatsaus

Teen tällasen nopsan viikkokatsauksen tähän väliin.
Maanantai-keskiviikko meni Buenos Airesin reissussa ja siitä selviytymisessä. Kirjotan siitä myöhemmin lisää, mut nyt en tosiaan oo saanu aiksex tehtyä juuri mitään.
 Torstaina heräsin jo kurkkukivussa, mikä oli melkeen odotettavaa koska tiistaina sade yllätti meijät reissussa ja jouduin pyörimään märissä kengissä suunnilleen vuorokauden.. Maanantai ja tiistai oli kuulemma ollu tosi kuumaa ja keskiviikkona ku tultiin, oli aamusta jo pilvistä. Sen jälkeen sitä aurinkoa ei sitte oo näkynykkää. Torstaina alko sataa vettä ja sitä on nyt sitte riittäny tähän päivään asti. Ei mitään rankkasadetta mutta tollanen pieni tihkusade on kanssa inhottavaa, koska ei voi tehdä mitään. Ja lähinnä tää kylmyys mua häiritsee. Sisälämpötila taitaa tällä hetkellä olla alle 15 astetta..
 Torstai meni mukavasti töissä. Porukkaa kävi säästä huolimatta aika paljon. Perjantaina heräsin aikasin ja lähin keskustan postiin noutamaan iskän ja Mallun lähettämää pakettia :)
Lähin täältä klo 9:00 ja palasin n. kello 12. Bussimatkassa meni varmaan puoli tuntia, jollei yli, koska en päässy bussiin joka menis suoraan keskustaan, vaan piti mennä toisella joka tekee muutaman mutkan matkalla. Bussiaikataulut on täällä melko suuntaa antavia. Kannattaa mennä heti ekalla joka tulee, koska ei koskaan tiedä koska se seuraava tulee. Kaikki menee lopulta kuitenki keskustaan. Bussi oli myös tupaten täynnä. Jäin siihen kuskin viereen seisomaan ja pikkuhiljaa siitä hivuttauduin eteepäin ku ihmisiä tunkes joka pysäkillä lisää sisään..
Hyvä juttu täällä on busseissa se, että vanhuksille, raskaana oleville ja lasten kanssa matkustaville annetaan istumapaikka melko automaattisesti. Mun vieressä seisonut mies alko heti kyselemään paikkaa yhelle naiselle, joka oli vasta nousemassa bussiin vauva sylissä.
 Postissa jonotin puoli tuntia ensin kassalle maksamaan jotain (ilmeisesti säilytysmaksua) paketista ja siitä tullipostin puolelle jonottamaan että saan paketin. Näitten systeemit on niin vanhat täällä, että kaikessa kestää sietämättömän kauan. Mua ennen oli varmaan seittemän, ja niistäkin kaksi joutu lähtemään ilman pakettia koska niillä ei ollu kaikkia tarvittavia papereita. Täällä ulkomailta ostamisesta on tehty tosi vaikeeta. Kaksi pakettia vuodessa saa vastaanottaa ilman lisäkuluja. Sen jälkeen joudut maksamaan 50% tilauksen arvosta lisää. Jos nyt oon oikein ymmärtäny.. Ja luonnollisesti kauhee paperisota.
Mun ei onnex tarvii viedä mitään muuta ku henkkarit, ne avaa mun paketin ja yleensä kattoo vaan nopeesti mitä siellä suunnilleen on (tai riippuu ketä tarkistaa. Joku kerran raaputteli mulle lähetettyjä kynttilöitä ja haisteli salmiakkipusseja). Muutama allekirjotus ja homma selvä. Mulle saa lähettää mun omia tavaroita suomesta ja lisäx lahjoja, kunhan ei lähetetetä mitään kauheen kallista/tai elektroniikkaa, eikä pitäis olla mitään ongelmia.
 Anoppi oli jo huolissaan ku palasin. Se ajatteli et mut on ryöstetty tai raiskattu tai jotain vastaavaa ku palasin niin myöhää :D  Siitä menin äkkiä ostamaan ruokatarvikkeet ja kokkaamaan. Fabian oli jo edellisenä päivänä ilmottanu et se haluaa milanesa-pihvejä :D
Syötiin ja sen jälkeen nukuin erittäin sikeesti. Heräsin neljältä ja meni hetki että tajusin mikä päivä on.Sitte jatkoin taas uniani. Puoli kuusi taas töihin. Taas kivasti asiakkaita, sitte suihkun kautta syömään suomalainen iltapala :) Iskä ja Mallu oli lähettäny mulle salmiakin ja suklaan lisäx ruisleipää! Olihan se melkeen kuukauden vanhaa ja kovaa, mutta heitn siihen pitsakastikkeen ja juustoa päälle ja laitoin uuniin. On siitä tosiaan jo yli kolme vuotta ku oon viimex syöny ruisleipää.. <3

Luin siinä myös uusimmat juorut+Aku Ankkaa. Timo toi mulle niitä jo melkeen kax vuotta sitte, mutta oon säästelly niitä :)  Myöhemmin join vielä iltapaksi paikallista flunssanparannuslääkettä: sitruunateetä. Paloiteltu kokonainen sitruuna kattilaan, anna kiehua vähintään 10 minuuttia, nauti kuumana sokerin kera.

Seuraavana yönä hikoilinki sitte kuumettani pois niin tehokkaasti, että pelästyin itekki ku en unissani alux tajunnu mitä tapahtuu. Mulla ei ollu kuuma mutta olin ihan hiestä märkä. Aamulla Fabian sano et olin kastellu jopa sen selän :D Sitruunatee kuulemma aiheuttaa tän.
 Tänään herättyäni juttelin iskän ja Mallun kanssa hetken. Sato taas vettä joten Fabiankaa ei menny töihin. Mä olin niin nuhanen etten viittiny mennä tonne alakertaan pyörii. Myöhemmin menin kuitenki sitte pesemää pyykkiä, koska en oo voinu pestä viikkon mitää ja alko olee kaikki vaatteet likasena. Tihutti vettä ku laittelin pyykkejä kuivumaan, mutta minkäs teet. Kai ne joku päivä kuivuu.. Mä pesen meijän pyykit alakerrassa koska meillä eioo vielä omaa "pyykkitupaa" ,ja anopilla on tollanen pesukone jonne laitetaan ite vedet ja se pyörittää pyykit, mutta ne pitää ite huuhdella ja puristella kuivax. Sähkökatkokset on niin yleisiä ettei kannata hankkia oikeeta pesukonetta. Naapurilla on kuulemma menny jo useita rikki.
 Pyykkäsin, kokkasin, syötiin ja sen jälkeen olinki sängyssä iltaan asti.
Tällä hetkellä yritän kovasti keskittyä tässä kirjottamaan, mutta meneillään on Boca-River jalkapallo-ottelu joka on siis Argentiinassa ehdottomasti tärkein. Koira on oppinu pelkäämään jalkapalloa, ja jostain syystä se tietää kun Fabianin lempparijoukkue (River) pelaa, ja hyppää heti sänkyyn tai tulee mun viereen. Joten se on nyt hyvän tovin viihtyny jo mun jaloissa.
Fabian kattelee kaverin kanssa matsia juoden Fernet Brancaa kokiksella. Kymmenen aikaa ne päätti alkaa tekemään munuaisia uunissa, joten neki muhii nyt siellä. Mä taidan vetää vaan kanasoppaa joka jäi päivälliseltä..
Matsi päätty, kauhee huuto puolin ja toisin katua. Naapurissa Boca-faneja, täällä River-faneja ja huutoa on joka ikinen kerta kun jompikumpi pelaa. Tänään enemmän, koska ne pelas toisiaan vastaan. River voitti 1-0, joten täällä kaikki hyvin, naapurissa varmasti surkeemmat tunnelmat.. Pojat lähti hakee lisää kokista, joten yritän tässä hetkellisessä rauhassa saada tän kirjotetux.

On siis kevät..

Kevään saapumisen ensimmäisiä merkkejä on tuuli. Aurinkoa riittää koko talven ajan, joten siitä ei niinkään ole puutetta, ja päivät talvella onkin suhteellisen lämpimiä, mikäli paistaa. Haasteellisinta talvessa on pärjätä sisätiloissa ilman lämmitystä.
Täällä kun puhutaan tuulesta, ei puhuta mistään pikku tuulenvireestä, vaan peltikatot paukkuu-tuulesta. Ikkunat helisee ja kolisee, ovet aukee yksinään ja lehtiä ja hiekkaa tuntuu olevan joskus enemmän sisällä kuin ulkona. Jopa meijän koirat pelkää tuulta (no, ainakin toinen).
Elokuu on täällä tunnettu tuulisena kuukautena, mutta voin sanoa ihan omasta kokemuksesta että elokuu ei riitä. Hyvällä tuurilla marraskuussa alkaa tuulet pikkuhiljaa rauhottumaan, just ennen joulukuun sateita ja tammikuun tuskasta hellettä. Kyllä niitä tuulisia päiviä on tietysti ympäri vuoden ja kesäkuumalla niitä jopa joskus kaipaa. Mutta usein siinä käy sitten niin, että mikäli lämpötila on tarpeex korkee niin se tuulikin tuntuu siltä ku sata hiustenkuivaajaa sohottas sua päin naamaa. Ei kiva. Meillä on tässä tätä vuoristoa kummallakin puolella, joten kun tuulee, niin tuulee kunnolla.
 Kevät alkoi virallisesti syyskuun 21. päivä, ja lähinnä nuoret sitä juhlistaa joka vuosi. Koulu ei pääty, koska se on vasta alkanu talvilomien jälkeen, mutta ilmeisesti suurin osa saa kevään kunniaksi melkein viikon vapaata. Sikäli mukavaa, että opettajat olikin tossa loman jälkeen ekat 2 kuukautta lakossa..
 Elo-syyskuun aikana puut, jotka on karistanu lehtensä talveksi (kaikki ei sitä tee) alkaa taas vihertää ja kukkia. Kauneinta keväällä täällä onkin kukkivat puut.

Syyskuun puolella alkaa kukkimaan kaktukset. Niitten kanssa jopa mulla on ollu onnea.


 

Talven aikana laitoin kasvamaan salaattia, ja persiljaa, joita ollaan syöty jo jonkin aikaa vaihtelevalla menestyksellä omasta "puutarhasta". Tomaatinsiemenet, jotka tyrkkäsin kanssa talvella multaan, alkaa nyt tuottaa jo jotain tuloksia.

Heitin tosin menemään suurimman osan taimista, kun tajusin että niistä tulee niin isoja ettei mulla oo tilaa niille missään. Tai tilaa kyllä olis, mutta varjoon niitä en saa, ja auringossa ne kuihtuu heti. Fabianin grilli vie suurimman osan tilasta meijän terassilla, joka on ainoo varjonen paikka täällä yläkerrassa. Ja siis sehän toki vois olla muuallakin, mutta kun noi tuulet on tosiaan sitä luokkaa, että saattaa lähteä jopa grilli mukana...

 

 Keväisiä merkkejä on myös muurahaiset, joita viime vuonna yritin toivottamana tappaa koko kesän. Tänä vuonna olin (mielestäni) fiksu ja alotin myrkyttämisen ennen muurahaisten ilmestymistä. Ne syö mun kaikki kasvit, koirien ruoat, kaivaa ruukuista mullat ulos ja puree. Jopa ne isommat mustat, joista ei luulis että ne puree.  

 

-linssilude-

Ens kuun suunnitelmissa on reissu Buenos Airesiin heti ensi maanantaina, seuraava maanantai onkin meijän hääpäivä, sitä seuraavana sunnuntaina täällä vietetään äitienpäivää ja seuraavana listalla mun synttärit, just sopivasti vaaliviikonloppuna kun kaikki kiva on kielletty. Näistä lisää myöhemmin :)

  


 

Normipäivä

Heräsin myöhään, kuten yleensä. Vähän ennen yheksää koira herätti mut nenällä nenää vasten, joten nousin ja päästin koirat ulos. Palasin sänkyyn. Hetken päästä Fabian nousi ylös. Jatkoin unia. Näin unta että Fabian söi mun media hora-karkkeja. Selkeesti se oli vaan unta.
Fabian tuli antamaan lähtöpusun joten nousin ylös. Vaatteet päälle (tässä järjestyksessä, koska oli viilee aamu) ja naamaa ja hampaita pesemään. Pikameikkaus. Hiukset olin onnex laittanu illalla suihkun jälkeen suht kuntoon ja ilmeisesti nukkunu melko rauhallisesti, joten ne oli vielä siedettävässä kunnossa. Kokosin tavarani laukkuun ja menin alakertaan. Fabian tuli vastaan termospullon kanssa (hakemassa vettä matea varten), sanoin että onpas ihana palaneen muovin tuoksu näin aamusta. Naapuri poltti roskia.
Anoppi oli jo siivouspuuhissa. Menin suoraan keittiöön termospullon ja maten kanssa. Fabian oli ekana jonossa, joten jätin ne sinne. Pricilla, Natalian kiinanpalatsikoira itki jo, koska en tervehtiny sitä ohimennessä.

-Pricilla-

Joka-aamunen leikkihetki sen kanssa ja sitten hakemaan matetarvikkeet. Fabian oli jo laittanu mullekkin vettä. Matea juodessa kattelin facebookin ja uutiset läpi. Radiossa pyöri kanssa uutiset. Kuulin ohimennen jotain Saudi-arabiasta, lumivyörystä ja 717 kuoleesta? Sitte tuli uutinen facen uutisvirrassa vastaan. Mekassa kuollut pyhiinvaeltajia. Espanjani petti mut siis taas. Lumivyörystä ja "ihmisvyörystä" käytetään samaa sanaa avalancha.
 Paavi on tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Siitä uutisesta sain tarpeex jo eilen. Ei mitään paavia vastaan, se on selkeesti mun lemppari, mutta eilen tuntu ettei ollu muita uutisia. Yleensä uutisissa on kadonneita naisia tai lapsia, tappoja, murhia, raiskauksia ja kolareita. Eilen oli jopa juttua metron uudesta löytötavaratoimistosta, oli siis ilmeisen hyvä päivä Argentiinassa. Kerrankin.
 Mietin mitä tänään syötäisiin?  Jotain lihaa, Fabianille salaatin kanssa. Itse himoitsen homejuustoa.  Kello alkaa olemaan puoli 12. Anoppi pyörii vielä mopin kanssa. Odottelen että se saa siivotux ennenku lähen ostoksille.
 Käyn lihakaupassa ostamassa kyljyksiä, tomaattia, salaattia (koska pinaattia ei ole), ja anopille kilo vihreitä kurpitsoja. Leipomosta tuoretta patonkia, leikkelekaupasta homejuustoa.

-eväät-

Palaan anoppilaan/työpaikalle. Anoppi on jo saanu siivotux. Pricilla on taas allegiansa takia raapinu ittensä ruvelle, joten laitetaan sille jotain parantavaa punasta nestettä (mitä se sitte lieneekään)muutamaan kohtaan. Kello on 12:30, joten päätän lähteä kokkaamaan. Ylhäällä huomaan, että mun kaktuksen kukat on vihdoin auennu! Haen anopinki ihastelemaan :)

Kokkaan, Fabian tulee kotiin, syödään. Urheilutoimittaja Horacio Pagani huutaa vihasena makuuhuoneen telkkarissa. Ei olla vielä ostettu keittiöön telkkaria (mikä on Argentiinassa ihan ehdoton), joten pitää kuunnella syödessä makkarissa olevaa.
 Fabian menee kattomaan telkkaria. Päätän siivota hetken. Catamarcassa asuvat tietää ton hiekkamäärän joka tunkee ovista ja ikkunoista sisälle päivittäin. Siistiä täällä ei varmaan koskaan oo puolta tuntia kauempaa. Kello 15:00 Fabian lähtee taas töihin ja minä puunaan edelleen hellan nappeja. Pyyhin vähän pölyjä ja pesen nopeesti lattian, vaikkei se kauaa mitään hyödytä. Ennen tuli siivottua oikeen kunnolla 2 kertaa viikossa. Lopulta luovutin. Nykyään siivoon sillon ku mua huvittaa. Edelleenki usein, koska en vaan pysty asumaan kauheen likasessa asunnossa.
Koira nukku jo siestaa. Meidän sängyssä. Tää tapahtuu joka päivä.

-mun muuchi-

Siivottuani kello oli jo niin paljon, että siesta jäi nukkumatta ja 17:30 menin taas alakertaan. Appiukko, Oscar, oli kattelemassa telkkaria huoneessaan, mutta anoppia ei näkyny missään. Avasin putiikin, kuumensin vettä matea varten ja aloin taas väkertämään säilytyslaatikoitani. Kyllä, taas.

Vähän myöhemmin anoppi tulikin parturista :) Jatkoin askartelua ja samalla kuuntelin telkkarista jokailtaset turkkilaiset telenovellat(=saippuasarjat). Täällä on nää turkkilaiset nyt kovasti muodissa :D
Seuraavaksi uutisissa taas paavi-asiaa. Koska se palaa Roomaan? Mä en kestä enää.
Kattelin taas netistä Suomen uutiset läpi, ja tietysti facebookin. Mietin, mitä tänään illalla syötäisiin?
Ostin kioskilta pari sandwich de migaa (paikallisia voileipiä), ja kävin piilottamassa ne jääkaapin vihanneslaatikkoon ettei Fabian syö niitä heti.
 21:00 Fabian lähti iltalenkille kaverin kanssa ja hetken päästä laitettiin anopin kanssa pulju kiinni ja menin valmistamaan iltapalaa. Meille ei yx voileipä per naama riitä. Tein munaletun ja siitä kummallekkin vielä ison voileivän. Jätin ne pöydälle odottamaan, että Fabian tulee.

 

Kattelin tohkeissani koiran kanssa Elegidos-ohjelmaa, joka on vähä niinku Idols, mutta ilmeisesti argentiinalainen uusi formaatti. Mainoskatkot on täällä niin pitkiä, että kävin sillä välin suihkussa. Ennen yhtätoista olin jo nälissäni syöny pari palaa leipää. No, sitten se mies jo saapuikin. Syötiin, Fabian meni suihkuun, mä kirjotan tän ja meen sitten kanssa nukkumaan, jos vaikka huomenna jaksais herätä aikasemmin.