Siesta.

Tää liittyy oikeestaan erittäin paljon tohon edelliseen aiheeseen josta kirjotin, eli siitä kun työ-ajat on ihan hanurista. En sitä tajunnu edes mainita, koska asia alkaa olee itelle jo niin arkipäivää. Sitä asiaa, joka katkasee jokasen päivän keskeltä poikki, putiikit laitetaan kiinni ja missään ei näy ketään. Mennään syömään ja sitten maate. Siesta. Se kaiken pahan alku ja juuri.

No ei..on siestassa ne hyvätkin puolensa. Kesäkuumalla idea on erittäin toimiva. Ei kukaan halua keskellä kuuminta auringon paahdetta tehdä yhtään mitään. Kaikista vähiten töitä. Toki on niitä, jotka siestallakin työskentelee, mutta yleisesti ottaen kaikki paikat on kiinni. Isot supermarketit, jäätelöbaarit, huolto-asemat ja jotkut kioskit on auki. Meilläki on vihdoin nurkan takana siestalla auki oleva kioski, josta saa melkeen mitä tahansa, ja jo pelkkä tieto sen olemassaolosta rauhottaa mua. Jos jotain unohtu ostaa/tekee mieli, niin ei hätää! Ei tarvii miettiä minkä kioskin teoriassa pitäis olla auki ja onko niillä sitä mitä tarviin. Kyllä sitä ennenki pärjäs, mutta tuntuu se vaan jotenki ihanalta.

-Koiratkin nukkuu täällä siestan. Tai siis...varsinkin ne koirat.

Ja tietysti sairaalat on auki, mutta esim.lääkäri ei anna siestalle yleensä aikoja. Lähisairaalassa on siestalla vaan päivystys. Aikojahan täällä ei oikeestaan lääkärille anneta ollenkaan. Vuoroja annetaan aamulla ja iltapäivällä/illalla saapumisjärjestyksessä. Tai jos satut jonkun ajan saamaan, ni todennäkösesti se ei ainakaan ole siihen aikaan ku sulle on sanottu.
Vähä niinku kävisit aina päivystyksessä kun lääkärille tulee asiaa.

Kesäisin siesta auttaa jaksamaan koko päivän. Kuumuus väsyttää ihmistä. Eikä siesta aina tarkota sitä, että mennään nukkumaan! Siesta tarkottaa sitä, että rentoudutaan ja levätään. Joissain tapauksissa se voi olla se ainoo vapaa-aika mitä sulla on, joten yritetään myös nauttia elämästä. Oikeen kuumalla voi lähteä vaikka joelle tai uima-altaalle.
Siestalla tosin yleensä tehdään myös ne asiat, joita ei muuten kerkee tekemään. Mutta jos on aikaa, rentoudutaan. Vaikka se oiski vaan hetken.

Miksi talvellakin on siesta, on mulle vähän vielä hämärän peitossa. Se vaan on, koska se on aina ollu. Talvella siesta on se lämpimin aika ja sillon ois miellyttävintä olla töissä tai tehdä jotain. Mutta täällä mennään nukkumaan. Lämmitellään peiton alla.
Eihän täällä tietenkään lämpötilat, ainakaan meillä, laske talvella paljon nollan alapuolelle. Mutta harvalla on mitään lämmitystä kotona, ja kämppä on kylmänä 24/7. Herätessä toppatakki päälle, kokkaat ja pyykkäät toppatakki päällä. Syöt toppatakki päällä. Istut sisällä toppatakki päällä. Se ahdistaa.
Mutta ei se oo mitään verrattuna siihen, kun kesällä kokkaat keittiössä jossa on +38 astetta. Se se vasta ahdistaaki.
Syödessä hiki vaan valuu ja vituttaa.

Siesta on siis joinain vuodenaikoina mun mielestä vähän turha. Mutta jos se olis vaan kesällä, niin tottuisko siihen? Minä ehkä, mutta paikalliset? En usko. Ja jos siesta kiellettäis lailla, ni mä en enää kerkeis edes valittaa mun työ-ajoista ku olisin töissä vähintään 12 tuntia päivässä!

Maanantaistalauantaihin.

Mix mä en muka koskaan kerkee kirjottaa? Tää on ihan kamalaa. Aina muka kiire siivota tai kokata. Tänään, sunnuntain kiireettömyyden kunniaksi, siivosin vaatekaapin. Vaatekaapin?! Enkö mä enää sunnuntaisin keksi parempaa tekemistä??
Siihen hommaan tarviin tosin aina tarkkaan valitun ajankohdan. Eli että sänky on tyhjä miehistä ja koirista muutaman tunnin. Siihen saa sitte mukavasti tyhjentää koko vaatekaapin ja alottaa tyhjästä..
Aurinko paisto kirkkaalta taivaalta koko päivän ja t-paita keli. Ois voinu vaikka niittää rikkaruohot puutarhasta. TAI nauttia pari lasia siideriä ulkona. Mut tää meni nyt näin. Täällä mun päivät menee aina vähän näin. Mä en osaa edes kuvitella miten näin mun päivät menis jos ois lapsia.

Random kuveja.

Että sitä vaan, että kaipaan sitä aikaa kun töissä tuli oltua aamuvuorossa tai iltavuorossa n.5 päivää viikossa. Tää maanantaista lauantaihin joka aamu ja joka ikinen ilta, vaikka kuin ois vaan n.4 tuntia, on suoraan sanottuna ihan perseestä. Ei siinä välissä vaan saa tehtyä mitään kehittävää. Se tunne, että sun pitää mennä takasin töihin parin tunnin päästä, joka päivä, kun oot just tullu töistä, ei vaan jotenki oo se tunne mitä tahtoisin tuntea. Joka päivä. Vaikka työ onki maailman yksinkertasinta, ja oon ihan tossa oman kotini alakerrassa, ja käytännössä juomassa matea ja puhumassa paskaa aamut ja illat, niin miellän sen silti työksi ja työpaikaksi. Vaikka se onkin samalla anoppila. Ja vaikka samalla pesen pyykkiä ja käyn ostoksilla ja kokkaamassa, miellän sen silti työ-ajaksi.
Jos tähän vaikka joskus tottuis. Menee tää ihan rutiinilla jo, mutta jos sitä joku päivä ei enää tappelis niin paljo vastaan.. Vois varmaan mennä huonomminkin.