Suomessa hävetään kaikkea.
Hävettää jos oot lihava tai laiha tai jotain siltä väliltä. Hävetään kotia, asuinaluetta, autoa, työpaikkaa, työttömyyttä, vaatetusta, vaatekokoa, vanhempia, sairauksia, huonoa rahatilannetta... jokainen jotakin.
Käytät joka aamu 3 tuntia laittaen hiuksia niin että ne näyttäs siltä että oot vaan nopeesti ne sutassu kiinni ja ne vaan sattu jäämään nätisti.
Töihin mennessä ei saa olla liian alipukeutunu, mutta ei myöskään ylipukeutunu. Mieluiten sillä lailla ettei kukaan vaan kommentoi mitään.
Juhliin laittaudutaan tuntikaupalla, tilaisuudesta riippuen, mutta ei kuitenkaan pidä olla liian laittautunu.
Arkena juhlavammin pukeutuminen johtaa kysymykseen:"Oot sä menossa johonki juhliin?", ja sitähän me ei haluta. Myös "Ootpas sä nättinä"-kommentit kuulostaa suomalaisesta loukkaukselta.
Joten yritetään näyttää siltä ettei yritetä.
Kadulla sulle voidaan nauraa ihan mistä syystä tahansa. Joku ei tykkää sun vaatteista, kampauksesta tai olemuksesta. Huudellaan Läskiä ja Haista vittua. Huutelun syynä on todennäkösesti myös häpeämään kasvatetun heikko itsetunto.
Jotkut on varmaan huomannu, että ainakin eräällä iltapäivälehdellä on tapana kirjoittaa asioista, jotka oot aina tehny väärin. Veikkaan, että suurin osa ottaa ne huumorin tai hyödyn kannalta(jos on joku parempi tapa leikata leipää, kuin se vanhanaikanen niin ainahan sitä kannattaa kokeilla), mutta kun niitä tuputetaan joka päivä, ni alkaa jo hävettämään, että edes persettäni en oo osannu pyyhkiä oikein koko elämäni aikana?!
Ja jos nyt oot onnistunu kuorimaan ne perunat aina oikein, ni voit sitten päteä sillä väärinkuorineitten kaverien kesken.
Oon jo aiemmin kertonu täkäläisestä tyylistä kertoa lähes kaikki asiat kaikille (esim.täällä: http://helskaaa.blogspot.com.ar/2015/09/piikki-perseeseen-catamarcalainen.html ) Jos sulla on ripuli, niin ei sitä ujostella kertoa. Mitäpä sellasta häpeämään. Shit happens. Jos nyt vähän halutaan kaunistella niin sanotaan, että on vatsatauti.
Autot on täällä jotain elämää suurempaa. Niitä vaalitaan enemmän kuin vaimoa, mutta vähemmän kuin jalkapalloa. Monella on auto, muttei omaa kotia. Joillain on auto, muttei ajokorttia.
Löytyy ihan uusimpia malleja kaikilla mausteilla, yllättävänkin paljon, miettien sitä että autot on järkyttävän kalliita täällä. Uudet autot kiinnittää tietysti enemmän huomiota, ja miehet niitä sitten keskenään kyttäilee ja omistaja on niin ylpeenä ja sitä onnitellaan. Ja sitten on niitä vanhempia autoja, ruostekasoja, jotka pitää työntää käyntiin. Mutta jos se liikkuu, niin se on silti auto. Ja ruostekasankin ostajaa katsellaan ihaillen. Auton hankkiminen on aina askel ylöspäin.
Täällä ollessani oon kadottanu suuren osan häpeästäni.
Suomalaisethan ei myöskään puhu muuta kieltä kuin suomea(ainakaa selvinpäin), koska pelkäävät että ne sanoo jotain väärin ja niille nauretaan.
Täällä ollessani mulle on naurettu ehkä 2 kertaa. Ja ne jotka sen on tehny, myös tietää tehneensä jotain väärin. Suomalaiset ei sulata nöyryytystä kovin helposti.
Alkuaikoina en puhunu juuri ollenkaan espanjaa, mutta silti mua on täällä kohdeltu erittäin ymmärtäväisesti.
Koskaan mulle ei oo huudeltu mitään rumaa missään kadulla. Yksin liikkuessa miehet saattaa huudella sitten jotain ihan muita asioita, mutta edes mitään rivouksia en oo koskaan kuullu.
Täällä ihmiset pukeutuu miten tykkää. Yhtenä päivänä voit nähdä jonkun oikein laittautuneena, ja seuraavana se onkin verkkareissa ja ilman meikkiä. Yleisesti ottaen siihen ei kiinnitetä huomiota. Ihmisiä arvostellaan ihan samalla lailla kun Suomessakin. Selän takana nauretaan toisille, mutta ei päin naamaa. Koskaan.
Normaalisti myös vaikka vähän muodokkaammat naiset, ja miehet varsinkin, tiedostaa että ne on muodokkaampia, eikä ne häpeä sitä. Ihan suoraan sanotaan että etitään kokoa XXL, ja että ei tää kyllä mun päälle mahdu, jos se ei vaan mahdu. Ei leikitä kokoa S, jos sitä ei olla. Joitan poikkeuksia lukuunottamatta.. Ne muodokkaammat, jotka taas ei haluais olla niin muodokkaita puhuu ihan avoimesti laihtumisen halusta, yrittämisestä, ja vitsailee siitä että pitäs syödä vähän vähemmän. Otetaan asiat niinku ne on, ja ei aina niin vakavasti.
Enemmän paskaa niskaan taitaa saada laihat, ihan jo yleisen ihanteen vuoksi. Täällä ei ihannoida langanlaihoja. Jotain muotoja pitää olla. "Laihoja" on kyllä muutenkin suhteessa huomattavasti vähemmän kun niitä "muodokkaampia". Siihen syynä varmaan nää yleiset ruokailutottumukset.
Ja ihan luonnostaan useimmilla on enemmän takamusta.
Oon jo melko tottunu näkemään millon millastakin ilmestystä, mutta ainoo mihin en oo tottunu, on näitten tapaa kuvitella että legginssit on housuja. Oon jo hyväksyny sen, että vähän paksummasta materiaalista tehdyt legginssit menee housuista, mutta en sitä että vihanneskaupan jonossa sun edessä on joku rouva tiukoissa legginsseissä, joista kuultaa tangat räikeesti läpi(tositapahtuma). Ja nyt kun mietin, ni toinen on teinit liian lyhyissä shortseissa tai hameissa. En vaan käsitä miten jollain on pokkaa kävellä kadulla puoli persettä paljaana. Mut ehkä se oon vaan minä. Ja mun suomalainen myötähäpeä.
Henkilökohtasesti nautin siitä, ettei tarvii aina olla laittautunu.
Ainoo mitä paheksutaan aidosti, on likasuus. Ei saa olla likanen, likasissa vaatteissa tai haista pahalle ilman pätevää syytä. Vaatteet saa olla vaikka rikki, kuhan on puhtaat. Meikittä voi olla, kukaan ei sano mitään.
Ja sitten kun joskus vähän laittautuu paremmin arkipäivänä, niin kyllä siitä sanomista yleensä tulee. Mutta ei sitä osaa enää muuta ku hymyillä, jos joku sanoo että "Ootpas sä nättinä".
