Me käytiin taas viime viikolla anopin kanssa Buenos Airesissa shoppailureissulla. Tällä kertaa reissu eros muista sillä, että meijän piti viettää hotellissa yö. Markkinapaikka on muuttanu aukioloaikansa yöstä aamuun. Normaalisti ollaan siis käyty markkinat läpi saapumisyönä, ja seuraavana aamuna jatkettu matkaa Floresin kaupunginosaan, tehty siellä ostokset ja iltapäivällä ollaan jo paluumatkalla. Rankkaa, mutta ainakin oot nopeesti kotona. Tai ainaki vähän nopeemmin.
Nyt me lähettiin sunnuntaina iltapäivästä ja saavuttiin maanantai-aamuna. Hoidettiin työ-asiat(shoppailu) ja sitten syötiin mun synttäri-lounas(joo, se osu kivasti just siihen reissulle).
 |
| -lounas- |
Jossain välissä erottiin anopin kanssa, niinku yleensä siellä melkeen tehdään kun ostetaan eri juttuja. Sain omani ostettua ja kiikutettua bussille ja päätin käydä vähän kattelemassa jos löytäsin itelleni jotain synttärilahjaa. Pyörin sielä pienillä käytävillä kaikkien niitten tuhansien myyntikojujen seassa niin kauan, etten enää tienny tarkalleen missä oon. Ja sitten jatkoin pyörimistä niin kauan, että tiesin taas missä oon. Kolmen aikaan iltapäivästä jatkettiin matkaa.
 |
| -melkeen viimeset paikalla- |
Floresissa ei päästy heti bussilla parkkiin, joten vedettiin siinä korttelia ympäri vissiin tunti. Liikkeet oli jo sulkemassa, joten otettiin samantien taksi yhdessä parin muun matkustajan kanssa, ja mentiin niitten tietämään hotelliin, lähelle Oncen juna-asemaa. Meillekkin löytyi huone.
Päästiin lämpimään suihkuun, vaikka suihkuuntuminen vähän ällöttikin siinä vessassa.
 |
| -ihana- |
Sen jälkeen leikittiin hetki turisteja ja käytiin pikasesti puistokierroksella. Pikasesti, koska anoppi oli selkeesti peloissaan että meijät ryöstetään, vaikka liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä ja kello oli tosiaan seittemän illalla.
 |
| -illallinen- |
Lähiravintolaan syömään, jälkkärisuklaat kioskilta ja hotelliin ällöttävien lakanoitten väliin koittamaan jos pystyis nukkua.
Aamulla herättiin vasta siinä puoli yheksän aikaan ja yheksän jälkeen poistuttiin jo hotellista. Oncessa käytiin läpi kaikki mahdolliset kiina-kaupat, joista löytää just kaikkea mitä oot ja et oo aina halunnu. Kaikki ne uusimmat hittituotteet. Feikkeinä. Varovasti saa tosin käsitellä tavaroita ettei ne oo tuhannen palasina jo ennen ku pääset kaupasta ulos. Tästä syystä jää usein ostamatta juttuja, jotka aluksi vaikuttaa mielenkiintosilta.. Täällä eioo onnex totuttu ilmeisesti niin kauheesti laatuun, vaan lähinnä etitään halpaa hintaa.
Iso laatikollinen Kiinan muistoja kaljakärryssä, suunnattiin juna-asemalle. Viimesessä vaunussa on aina tilaa meille kärryllisille, ja niille joilla on pyörä, joten sinne. Ennen junan lähtöä ilmestyy vaunuun vanhempi mies, joka ilmoittaa että aikoo laulaa iloksemme.
Joka kera kun matkustetaan junalla, siellä on vähintään joku joka myy jotain. Useimmiten myös jonkunlainen esiintyjä. Yleensä bändi, laulaja tai sitten joku porukka, joka myy valmiita cd-levyjä kesän hiteistä. Ja ne biisit tietty sitten esitellään siinä matkan aikana. Halukkaat ostaa/antaa muutaman peson. Tän kertanen artisti vaan jo puhe-äänestä päätellen ei osannu laulaa. Eikä se oikeesti osannu. Se oli ihan kamalaa. Ihmiset repeili vuorotellen ja lähimpänä olevat näytti suhteellisen kärsiviltä. Sitten kun se alko liittää siihen esitykseen myös jotain laulun sanoihin liittyviä liikkeitä niin johan se riemu repes. Anoppi kävi viemässä sille rahaa ennenku poistuttiin junasta. Säälistä. Niin se sano. Mutta eiköhän tääkin esitys ollu ihan suunniteltu juttu. Että nolaat ittes niin totaalisesti, että joku pitää sua huvittavana, tai vähintään sitten säälittävänä.
Päästiin takasin Floresiin ja bussille. Jotkut oli viettäny yön siellä. Puolenyön aikaan ne oli vielä pyöriny jossain kadulla, kunnes joku oli lähteny seuraamaan niitä ja ne oli tunkenu lähimpään baariin, jossa oli onnex muita bussilaisia. Ei oo ehkä mikään turvallisin paikka keskellä yötä. Sen takia mekään ei sinne jääty.
Ostettiin parit voileivät paluumatkalle, kun missään ei nykyään pysähdytä, anoppi lähti tekemään vikat ostokset ja mä jäin tönöttämään bussin viereen tavaroitten kanssa. Sitten pakattiin viimeset roinat, vikalla vessareissulla ostin miehelle tuliaiset, ja bussiin odottamaan. Pari neitokaista tuli sitten melkein tunnin myöhässä, joten käämithän siinä palo muutamalta. Lähinnä matkanjohtajalta.
Päästiin kuitenkin paluumatkalle, ja puoli viiden aikaan aamusta oltiin taas Catamarcassa. Home sweet home! Oma vessa, oma suihku ja oma sänky <3
P.s. Lue Himoshoppailua Buenos Airesissa vol.1 täältä: https://helskaaa.blogspot.com.ar/2015/12/himoshoppailua-buenos-airesissa.html?m=1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti