Mistä kaikki alkoi..

 Tulin ekan kerran Argentiinaan joulukuussa 2011,tutustumaan veljeni vaimon perheeseen. Veli ja sen vaimo oli tutustunu netissä (missä tarkkaan ottaen, eioo koskaan mulle selvinny, koska kummatkin väittää ettei muista :D ) joskus loppuvuodesta 2008.
Kesäkuussa 2009 mun veli, Timo, matkusti ensimmäisen kerran elämässään yksin.Argentiinaan.Espanjaa puhumatta.

Veljeni tuntien, voin sanoa rehellisesti että edes minä en uskonu että se oikeesti lähtee, menee naimisiin, ja palaa vaimon kanssa Suomeen. Niin siinä kuitenki kävi. Kone laskeutu Buenos airesin sijasta ensin Cordobaan, josta muistan että Timo soitti mulle ettei tiedä missä se on ja että koneessa pyörii miehiä valkosissa suojapuvuissa. Siihen aikaan täällä taidettiin pelätä lintu-influenssaa.
 Muutaman tunnin viivästyksen jälkeen veljeni kuitenkin tapasi tulevan vaimonsa, Natalian, Buenos airesin lentokentällä :)
Hypätään tästä taas vuoteen 2011. Natalia kaipas kovasti jo perhettään, joten päätin lähteä mukaan kun kerran tuli mahdollisuus kuukauden lomaan Argentiinassa. En vaan koskaan ajatellu että se muuttais mun elämän pysyvästi.
Rakastuin välittömästi Catamarcaan, kaikki oli niin erilaista. Ei välttämättä kaunista, mutta kauniilla tavalla erilaista. Muistan kyllä hyvin että välillä oli niin tylsää että teki mieli itkeä. Mutta se johtu lähinnä siitä etten ymmärtäny mitään mitä puhuttiin. On kieltämättä hyvin raastava tilanne ku et voi puhua, etkä ymmärrä. Timo ei sillon vielä puhunu niin hyvin espanjaa että ois voinu tulkata kaiken, ja Nataliakaan ei vielä osannu niin hyvin suomea. Ite puhuin espanjaa sen mitä olin Natalian kanssa kommunikoidessa oppinu.
 Loman kolmantena päivänä oltiin päädytty tervetuliaisjuhlista maaseudulle, Natalian sedän kotiin. Siellä aloin tutustua paremmin Natalian veljeen, Fabianiin.
Muistan sen kuuman jouluaaton, ku pakotettiin kaikki pitää tonttulakkeja koska se on suomalainen perinne :D  ja ne 3 toivetta jotka piti toivoa mielessä kun kello löi kaxtoista. Timo toivo euroja, pesoja ja dollareita :D Mä sitä että voisin joku päivä palata tänne asumaan.

 Muistan myös kun ennen matkaa Natalia sano mulle että se toivoo että kun mä nään sen veljen, me rakastutaan ensisilmäyksellä ja muistan vastanneeni sille että älä edes kuvittele :D Ei se ehkä ollu rakkautta ensisilmäyksellä, mutta muistan kuitenki elävästi sen ensimmäisen katseen bussiterminaalissa. Kummatkin muistetaan :)
 Kuukausi meni hetkessä.

 Tammikuussa sitten itkien yritän selittää minkä takia mä en voi noin vaan jäädä, vaan mun on pakko palata Suomeen, hoitaa asiat kuntoon, ja sitten palata. Viiden kuukauden etäsuhteeseen, jota hoidettiin lähinnä mesen, ja joskus vaan puhelimen välityksellä, mahtu kanssa vaikka kuinka monta kielivaikeuksista johtuvaa väärinkäsitystä, mutta niistä selvittiin. Sinä aikana tuntu niinku kaikki ois mahdollista, energiaa oli vaikka muille jakaa, eikä haitannu herätä keskellä yötä meseen, joka yö. Samalla aloin pelätä kuolemaa hämmästyttävän paljon (tän ilmeisesti ymmärtää melkeen kaikki etäsuhteessa olleet) Sitä vaan alkaa automaattisesti jotenki ylivarovaisex ettei vaan nyt kuole, kun se elämä on just alkamassa. Emmä osaa sitä paremminkaa selittää :D
Kesäkuussa 2012 Fabian tuli sitten "hakemaan" mua Suomesta.

 Heinäkuun lopussa 2012 saavuttiin tänne ja lokakuun 12. mentiin naimisiin.

 Tänä päivänä meijän perheeseen täällä kuuluu Fabianin 2 lasta (Aisha 9v. ja Leo 15v.), jotka on täällä jokatoinen viikonloppu, 2 koiraa, hamsteri ja appivanhemmat jotka asuu tossa alakerrassa. Toistasex täällä eioo muita suomalaisia (korjatkaa jos oon väärässä) mutta toivo elää että joku päivä joku muukin tänne eksyy :)

Näin kaikki siis alkoi.