torstai 10. syyskuuta 2015

Argentiinalaisten oudot tavat osa 1.

Näitä on sitte paljon!
En usko että kaikki pätee kaikkialla, vaan varmasti joka provinssilla on omat outoutensa.

Aloitetaan yleisestä ovikellosta. Täällähän ei ovikelloja kaikilla ole, joten normaali tapa herättää ihmisen huomio kotosalla, on taputtaa käsiä yhteen. Tämä tehdään talon edustalla, mielellään vielä kadun puolella, tunkeutumatta toisen tontille. Tämä on hyvä myös oman turvallisuuden kannalta, koska suurin osa asukkaista omistaa vähintään yhden koiran, joita pidetään pihapiirissä usein vapaana. Ovelle ei siis ole kolkuttelemista, jollei ovi sijaitse kadun välittömässä läheisyydessä.

Huutelu. Täällä huudellaan paljon. Nää kutsuu sitä tervehtimisex.
Huuto voi olla mitä vaan epämääräsestä mylvähdyksestä kuulumisten kyselyyn.
Tätä tehdään ihan joka puolella. Kotona, kadulla, liikkuvasta autosta...

Siitä päästäänkin sitten seuraavaan: Lempinimet.
Näitä huudellaan usein siellä kaduilla.
En tiiä oisko pitäny kirjottaa pilkkanimet, koska ne ei yleensä oo kovin mieltä ylentäviä.
Yleensä näillä kuvataan henkilön ulkoista olemusta, mahdollisia tapoja ja osa on mun mielestä ihan tuulesta temmattuja tai sitten niillä on joku oma mielenkiintonen tarinansa takana. Tässä esimerkkejä:
 Läski, kalju, laiha, isokorva, isopää, vaalee, tumma, pitkä, lyhyt, kääpiö, isosuu, isonenä, juoppo, hullu, sika, possu, sammakko, shampoo, tikkari (en oo varma käytetäänkö tätä päin naamaa, vai vaan seläntakana.)...
Lehmää käytetään käsittääkseni vain ja ainoastaan pilkkanimenä. Ja jotta sua kutsutaan läskix, sun ei tarvii edes olla lihava. Riittää että oot joskus omannu muutaman lisäkilon.
Yleensä näistä kukaan ei siis suutu. Se on normaalia. Minkä lempinimen saatkin, ni se on vaan nieltävä. Terveisin: pitkä vaalee läski.

Vihellys. Tää toimii myös huomion herättäjänä mikäli ei jostain syystä halua taputtaa. Henkilökohtaisesti tykkään mielummin kunnella taputusta kotini edustalla. Toimii myös jos vaikka näet jonkun tutun kadun toisella puolella. Käytetään jopa tervehdyksenä.
Jalkapallo-otteluissa, konserteissa ym. julkisissa tapahtumissa viheltäminen tarkottaa aina negatiivista palautetta. Jos et tykkää, niin vihellä. Täällä ei buuata.

Juoruaminen. Kuten jo kerroin, jos sairastut, koko kylä tietää siitä viidessä minuutissa. Täällä puhutaan lähes kaikki asiat jonkun tutun tai juuri tavatun henkilön kanssa ihan julkisilla paikoilla.
Yleiset jutustelunaiheet on sää ja sairaudet. Parisuhteen ongelmat yritetään yleensä pitää kodin seinien sisällä, mutta kyllä niistäkin kuulee melko nopeesti. Kuolemantapaukset tulee julki ehkä nopeimmin. Mikä on täkäläisen hautaussysteemin kannalta hyvä. Siitä enemmän joku toinen kerta...

Valehtelu. Esimerkiksi jos sut on kutsuttu jonnekkin, etkä halua mennä, syyksi ei riitä se että ei kiinnosta tai jaksa, vaan aina on sanottava että on jotain muuta menoa tai että oot kipee. Piste.
Mikäli ilmotat että ei huvita, mahdollisesti sua puhutaan ympäri niin kauan ettet enää kehtaa sanoa ei. Tai joku voi jopa suuttua. On hyvin epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta ilman hyvää syytä.
Yleinen liiottelu tai jopa valehtelu on myös ihan normaalia. Kaikki ei tätä harrasta, mutta kaikkien tiedossa on ketkä sitä harrastaa. Joskus kuulee ihan uskomattomia tarinoita, ja myöhemmin tajuu että sitä se just oliki.

Jonotus. Sairaaloitten lisäx saat jonottaa joka puolella. Pankit on mun suurin inhokki. Ainaki meijän lähipankki on täysin ilman mitään kylttejä, joten oikeaa jonoa etsiessä on pakko kysyä jonossa olevilta mitä varten ne jonottaa. Jostain kumman syystä joskus edes ne ei tiedä. Jonottaessa menee mukavasti koko aamu. Aamusin pankkijonot huomaakin helposti keskustan eri pankeissa kun ne kiertää korttelin tai parin ympäri. Sama juttu posteissa, ainakin päivinä joina niissä maksetaan lapsilisät.
Supermarketeissa sama, riippuen ajankohdasta. Aamulla tai siestalla saatat päästä melko nopeesti ulos. Täällä on siis tapana käydä noin kerran kuussa supermarketissa hamstraamassa koko kuun tarpeiksi tavaraa. Tuoretuotteet (liha,kana,kala,vihannekset,leipä) ostetaan sitten päivittäin lähimyymälöistä. Niissä yleensä palvellaan nopeesti.
Joissain kaupoissa joudut käymään usean eri jonon kautta. Ensimmäinen myyjä etsii tarvitsemasi tuotteet, seuraava rahastaa ja kolmas pakkaa ja tarkistaa että kuitti ja tuotteet täsmäävät.

Niistäminen. Harva käyttää nenäliinoja niistämiseen. Jopa mummot niistä kadulle :/

Tervehtiminen. Tää nyt ei ehkä oo niin kauheen outoa, mutta on tapana tervehtiä kaikkia jotka oot joskus jossain tavannu. Ja useimmiten kysytään myös kuulumiset. Kun joku tuttu tulee kadulla vastaan, saatetaan huudella vielä vaikka ollaan jo henkilö ohitettu. Ei siis oo pakollista pysähtyä kysymään mitä kuuluu vaan se voidaan tehdä ihan ohimennen.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti